Tätä dokumenttia huomattavasti laajempi kuvaus ISO-Latin-1-merkkien käytöstä on kirjoittamani The ISO Latin 1 character repertoire - a description with usage notes.
Ks. myös suositusta Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet.
Tietokoneissa käytetään hyvin suurta määrää erilaisia merkistöjä, ja erilaisuus aiheuttaa huomattavia ongelmia etenkin siirrettäessä tietoja, varsinkin tekstejä, tietokoneesta toiseen. Yksi kirjavuuden syy on se, että tietokoneiden alkuaikoina pyrittiin selviämään varsin suppeilla merkistöillä, jopa sellaisilla, joissa ei ollut edes pieniä kirjaimia. Tämän syynä puolestaan oli mm. se, että tietokoneita käytettiin aluksi vain numeeriseen laskentaan. Käyttöalueen laajentuessa eri valmistajat laajensivat merkistöjä kukin omalla tavallaan.
Tilannetta on pyritty korjaamaan standardoinnilla, mutta asiaa vaikeuttaa se, että yleensä on rajoituttu sellaisiin merkistöihin, joissa erilaisia merkkejä on 128 tai 256, joista vielä osa on varattu ns. kontrollimerkeille. Lukumäärä on tietysti aivan liian pieni kaikissa eri kielissä käytettyjen merkkien esittämiseen. Niinpä standardeista yleensä onkin kansallisia muunnelmia, mikä on vastoin standardoinnin perusajatusta.
Seuraavassa käsitellään ns. ISO-Latin-1-merkistöä, joka tunnetaan myös koodinimellä ISO 8859-1. Sen virallinen suomenkielinen nimi on "latinalaisaakkosto 1". ISO-Latin-1 sisältää osajoukkonaan Ascii-merkistön näkyvät merkit. Se on osa laajempaa standardikokonaisuutta ISO 8859 ja tarkoitettu erityisesti länsi- ja pohjoiseurooppalaisia kieliä varten. Tämä selittää sen, että mukana on sellaisten käyttäjämääriltään pienten kielten kuin islannin erikoismerkkejä mutta ei läheskään kaikkia sellaisten eurooppalaisten kielten merkkejä, joita käyttävät miljoonat ihmiset (esimerkiksi unkarin, puolan ja tshekin). Korostettakoon, että kyseessä on eri merkistö kuin esim. PC- ja Mac-mikrotietokoneissa tavalliset merkistöt, joskin merkistöjen välillä on yhtäläisyyksiä. ISO-Latin-1-merkistö on yleistynyt mm. Unix-tietokoneissa.
ISO-Latin-1-merkistö sisältyy osajoukkona (Basic Latin ynnä Latin-1 Supplement) Unicode-merkistöön, joka on riittävä maailman kaikkien kielten tarpeisiin. Sen yleistyminen kestänee kuitenkin vielä vuosia.
Tämän pikku tekstin tarkoitus on havainnollistaa ISO-Latin-1-merkistön tarjoamia mahdollisuuksia. Lisäksi kuvataan kyseisen merkistön erikoismerkit aiheenmukaisesti ryhmiteltyinä. Teknisempiin tarkoituksiin olen laatinut erillisen dokumentin, joka sisältää ISO-Latin-1-merkit suomen- ja englanninkielisine nimineen merkkikoodin mukaisessa järjestyksessä.
Tämä teksti kirjoitettiin alun perin käyttäen varsin alkeellista tapaa tuottaa ISO-Latin-1-merkkejä:
Useissa tilanteissa kätevämpiä menetelmiä kyseisten merkkien tuottamiseen käsittelee dokumentti Erikoismerkkien kirjoittaminen suomalaisella PC-näppäimistöllä.
ISO-Latin-1-merkistöä erityisesti WWW:n (HTML-kielen) kannalta käsittelee A. J. Flavellin kokoelma kirjoituksia ISO 8859-1:stä. Symboliset merkinnät ISO-Latin-1-merkeille HTML 3.2:ssa on kuvattu HTML 3.2 -oppaani liitteessä Table of Character Entities for ISO Latin-1. Joitakin tähän aiheeseen liittyviä ongelmia, lähinnä merkistömuunnosten aiheuttamia, käsittelee kirjoitukseni Mikrojen merkistöjen aiheuttamista ongelmista Webissä.
Koska skandinaavisilla kirjaimilla siis on omat koodinsa eikä niitä esitetä Ascii-koodin haka- ja aaltosulkujen ja muiden erikoismerkkien koodeilla, voidaan samassa tekstissä mainiosti käyttää sekä "skandeja" että em. merkkejä. Tästä on etua mm. ohjelmoinnissa. Esimerkiksi C-ohjelmarivi
a[i] = 0; /* Tässä on fiksu kommentti. */
näyttää ISO-Latin-1:tä käytettäessä luonnolliselta mutta
Asciissa oudolta, koska se näyttäisi jommaltakummalta
seuraavista sen mukaan, onko käytettävässä laitteessa kansainvälinen
vai skandinaavinen muunnelma Ascii-koodista:
a[i] = 0; /* T{ss{ on fiksu kommentti. */
aÄiÅ = 0; /* Tässä on fiksu kommentti. */
Mainittakoon tässä yhteydessä niiden merkkien koodit, jotka suomalaistetussa
Asciissa on korvattu skandinaavisilla kirjaimilla mutta
jotka ISO-Latin-1:ssä ovat samat kuin alkuperäisessä
Asciissa:
Latinalaisen aakkoston vokaaleista ovat käytettävissä muunnelmat, joissa kirjaimen päällä on akuutti, graavi (gravis), sirkumfleksi tai treema. Nämä diakriittiset merkit ovat mukana myös itsenäisinä merkkeinä: ´ (264), ` (140), ^ (136) ja ¨ (250). (Näistä graavi ` ja sirkumfleksi ^ kuuluvat myös Asciihin. Huomaa, että aksentti ´ on eri merkki kuin Asciin heittomerkki eli apostrofi ', joskin niiden näkyvä esitys voi olla hyvin samanlainen.) Poikkeuksellisesti y:stä ei ole graavilla eikä sirkumfleksillä varustettua muunnelmaa ja treemalla varustettukin on vain pienenä. Mainitut vokaalien muunnelmat ovat:
á (341) é (351) í (355) ó (363) ú (372) ý (375) à (340) è (350) ì (354) ò (362) ù (371) â (342) ê (352) î (356) ô (364) û (373) ä (344) ë (353) ï (357) ö (366) ü (374) ÿ (377) Á (301) É (311) Í (315) Ó (323) Ú (332) Ý (335) À (300) È (310) Ì (314) Ò (322) Ù (331) Â (302) Ê (312) Î (316) Ô (324) Û (333) Ä (304) Ë (313) Ï (317) Ö (326) Ü (334)Näistä tietysti treemallinen u on sama kuin saksalainen y eli ü, ja treemalliset a ja o ovat tutut vokaalimme ä ja ö.
Näiden kirjainten käytöstä huomattakoon mm. seuraavat seikat:
¤ (244) kansainvälinen rahayksikön symboli (international currency symbol)
$ (044) dollarin symboli
¢ (242) sentin (cent) symboli
£ (243) punnan symboli
¥ (245) jenin ja juanin symboli.
Rahayksiköiden symbolien käyttöä normaalissa suomenkielisessä tekstissä ei voi suositella, vaan on selvintä käyttää sanoja, esim. "1000 dollaria" tai selvyyden vaatiessa "1000 Yhdysvaltain dollaria". Jos niitä käytetään englanninkielisessä tekstissä, olisi noudatettava kyseisen kielen sääntöjä eli kirjoitettava esimerkiksi "$1000" eikä "1000 $".
Lainausmerkeistä
ovat käytössä seuraavat Ascii-koodin mukaiset merkit:
" (042) tavallinen eli kaksinkertainen lainausmerkki
' (047) yksinkertainen eli puolilainausmerkki eli heittomerkki (apostrofi),
jonka ulkoasu voi vaihdella.
Näitä käytettäessä alku- ja loppulainausmerkki ovat keskenään samanlaiset,
toisin kuin usein kirjapainotekstissä. Lainausmerkkien käytön säännöt ovat
eri kielissä erilaiset, jopa brittiläisenglannissa erilaiset kuin
amerikanenglannissa, joten täysin korrektiin käyttöön pyrittäessä on
oltava tarkkana ja perehdyttävä kyseisen kielen omiin sääntöihin.
ISO-Latin-1:een kuuluvat myös lainausmerkit « (253) ja » (273), joita käytettäessä siis lainauksen aloitusmerkki voi olla erilainen kuin lopetusmerkki, esim. «Totuus ei pala tulessakaan», sanoi entinen mies, kun yritti käyttää Pravdaa sytykkeenä. Näitä merkkejä ei pidä sotkea matematiikassa ja tekniikassa käytettyihin symboleihin, jotka tarkoittavat 'paljon pienempi kuin' ja 'paljon suurempi kuin' ja jotka täytyy esittää samoin kuin Asciissa eli merkkipareilla << ja >>.
Ajatusviivaa ei ISO-Latin-1:een kuulu. Suomalaisen normin mukaan ajatusviiva korvataan konekirjoitustekstissä yhdysviivalla, jonka molemmin puolin on välilyönti, esim. 3 - 5 (kun painotekstissä on kolmonen, ajatusviiva ja viitonen ilman välilyöntejä), ja tämä soveltunee myös Ascii- ja ISO-Latin-1-teksteihin.
Välimerkkinä voidaan pitää myös rivinkeskistä pistettä (middle dot) ·, jolla on useita erilaisia käyttöjä esim. eräissä kemian kaavoissa. Huomattakoon, että kertolaskun merkiksi sopii paremmin kertomerkki × (327). Rivinkeskisen pisteen näköistä merkintää esiintyy myös desimaalipisteen tai -pilkun tilalla etenkin hintamerkinnöissä. Esimerkiksi Englannissa saattaa merkintä 123·50 tarkoittaa 123 puntaa 50 pennyä. Tällainen käyttö ei ole Unicode-standardin mukaan suotavaa, vaan tilalla olisi käytettävä pistettä, mahdollisesti "ylennettynä".
¯ (257) viiva-aksentti (macron), jolle on erittäin vähän käyttöä (paitsi ehkä APL-kielessä) ¦ (246) katkonainen pystyviiva (broken bar), joka siis on eri merkki kuin yhtenäinen pystyviiva | (174)
§ (247) pykälämerkki, jota kielitoimiston suosituksen mukaan tulisi käyttää vain numeroin ilmaistujen lukujen yhteydessä, siis esim. "3. §" (lakitekstissä luku on kuitenkin pisteetön, siis "3 §") mutta "kolmas pykälä"
© (251) tekijänoikeusmerkki (copyright sign); mainittakoon, että Suomen lain mukaan tekijänoikeus syntyy tekijyydestä eikä tämän tai minkään muunkaan symbolin käytöstä, toisin kuin joskus luullaan
® (256) rekisteröidyn tavaramerkin (registered trade mark) symboli
¶ (266) kappaleen lopun merkki (paragraph marker).