Ketjukirjeet lienevät ainakin jossain mielessä tuttuja kaikille. Niitä on jo melko pitkään ollut liikkeellä myös Internetissä, jossa ne lähetetään meiliä ("sähköpostia") käyttäen. Syy on ilmeinen: ketjukirjeen lähettäminen meilitse on maksutonta - ei tarvitse sijoittaa rahojaan kirjepapereihin, monistamiseen, kirjekuoriin ja postimerkkeihin. Ketjukirje voidaan tulkita meilispämmin erikoistapaukseksi. Jossain määrin ketjukirjeiden lähettämisen kaltaista tai siihen yllyttävää toimintaa esiintyy myös nyyseissä (newseissä, Usenetissa).
Tyypillinen ketjukirje netissä on sellainen, jossa luvataan onnea ja menestystä vastaanottajalle, jos tämä lähettää kirjeen eteenpäin esim. kymmenelle ihmiselle. Usein lisäksi pelotellaan ikävillä seuraamuksilla, jos ketjukirje katkaistaan. Jotkut saattavat ottaa pelottelun tosissaan.
Ketjukirje voi alkaa esim. seuraavasti:
This message has been sent to you for good luck. The original
is in New England. It has been sent around the world nine times.
Ketjukirjeet tietysti vetoavat ihmisten taikauskoon. Niiden
käynnistämisen ja edelleenlähettämisen motiiveja voi vain arvailla,
paitsi jos kyseessä on ketjukirje, johon liittyy rahankeruu.
Ketjukirjeiden lähettämisen (myös ketjun jatkamisen) voidaan yleensä katsoa olevan sellaisten käyttösääntöjen vastaista, joihin käyttäjät ovat sitoutuneet tai jotka heitä muuten velvoittavat. Ketjukirjeet nimittäin aiheuttavat resurssien tuhlausta: ne tuhlaavat tietokone-, levy- ja tietoliikennekapasiteettia. Lisäksi ne yleisesti häiritsevät käyttäjiä. Ja jos käyttäjää koskevat esimerkiksi käyttösäännöt, joiden mukaan vain työhön tai opiskeluun liittyvä käyttö on sallittua, on selvää, että ketjukirjepuuhat eivät mahdu sallitun käytön piiriin väljälläkään tulkinnalla. Ketjukirjeet on joissakin säännöissä (esim. Helsingin yliopiston tietojärjestelmien ja tietoverkkojen käytön säännöissä) erikseen nimeltä mainitenkin kielletty.
Ketjukirjeiden järjettömyys ja häiritsevyys on helppo havaita pienellä ajatuskokeella. Kuvitellaanpa, että lähetät saamasi ketjukirjeen viidelle kaverillesi, jotka lukevat sen vaikkapa vuorokauden sisällä ja pistävät sen taas eteenpäin kukin viidelle kaverilleen. Viikon päästä näitä ketjukirjeitä lähetetään 78 125 kpl. Jos ketjukirjeen koko on vaikkapa kymmenen kilotavua, niin kirjeen kopiot kuluttavat levytilaa yhteensä 762 megatavua. Kahden viikon päästä luvut ovat jo 6 103 515 625 kpl ja 58 207 gigatavua. Onneksi suurin osa vastaanottajista ei lähetä ketjukirjeitä eteenpäin. Mutta on siis selvää, että jos ketjukirje todella "toimisi", se varsin pian täyttäisi kaiken käytettävissä olevan levy- ja datansiirtokapasiteetin.
Jos saat ketjukirjeen, on yleensä parasta hävittää se saman tien ja unohtaa koko juttu. Jos ärsyynnyt asiasta sen verran, että tekee mieli tehdä jotain, lähetä viesti kaikkine osoitetietoineen sellaiseen osoitteeseen, jossa käsitellään valituksia epäasiallisesta toiminnasta. Ks. Nyysioppaassa olevia ohjeita.
Erityistapauksena mainittakoon vielä, että rahankeruu ketjukirjeellä on Suomen lain mukaan rikos. Ks. poliisin sivua Rahankeräysasiat ja Teemu Mäntysen kokoamia Poimintoja rikos- ja rahankeräyslaeista.
Katso myös Kai Puolamäen kirjoitusta ketjukirjeistä.