Yleensä ja-sanalla ja muilla rinnastuskonjunktioilla (kuten tai) rinnastetaan ilmauksia, jotka ovat paitsi molemmat yhteyteen sopivia myös kielelliseltä muodoltaan samanlaiset, symmetriset. Tästä poikkeaminen on lähinnä tyylirikko, ei varsinainen kielivirhe.
Lause Haluan istua ja vesilasin on kyllä ymmärrettävä ja kielen normien mukainen, mutta kuitenkin vähän kummallinen. Sana istua on verbin infinitiivi, joka yhdenlaisena objektina määrittää sanaa haluan, ja sitten tulee toinen objekti vesilasin, joka on substantiivin objektimuoto. Häiriö kuulijan mielessä syntyy siitä, että sanojen istua ja ja jälkeen hän odottaa toista samantyyppistä objektia, siis verbin infinitiiviä.
Esimerkkilause olisi helppo korjata sujuvammaksi tekemällä objekteista samantyyppiset. vaikkapa Haluaisin istua ja juoda lasin vettä.
Kielitoimiston ohjepankin sivu Konjunktiot: ja (rinnastus ja lisäys) käsittelee kohdassa Erimuotoisia rinnastettavia substantiivin ja että-lauseen rinnastamista todeten, että se ”hankaloittaa kokonaisuuden hahmottamista” ja ontuu tyylillisesti, Tosin sen mukaan riittää lisätä se-sana (sopivassa muodossa), esimerkkinä seuraava:
Substantiivi-ilmaus ja että-lause → paremmin toisin
Uusi brändi viestii nykyajasta ja että olemme suuntautuneet tulevaan.
→ Selvemmin: Uusi brändi viestii nykyajasta ja siitä, että olemme suuntautuneet tulevaan.
Symmetrisempää olisi kuitenkin muuttaa että-lause substantiiviksi, jolla tarvittaessa on määritteitä: