Sitovan välilyönnin käyttö suomen kielessä

Sitova välilyönti (eli yhdistävä välilyönti, no-break space,  ) on merkki, jota voidaan käyttää estämään epäsuotavia rivinvaihtoja tekstin muotoilussa, esi­mer­kik­si luvun 1 000 000 jakautuminen kahdelle riville. Tämä dokumentti tarkastelee suomen kielen kirjoitusasua koskevien suositusten ja tarkoituksen­mukaisuus­harkin­nan pohjalta, milloin sitovaa välilyöntiä kannattaisi käyttää.

Tämän dokumentin aihe on merkittävä lähinnä tekstien ulkoasun kannalta. Jos kirjoitat esimerkiksi suomenkielisiä HTML-dokumentteja (verkkosivuja) tai Word-asiakirjoja tai LaTeXilla tuotettavia tekstejä paljon, voi olla hyvä ajatus opetella tässä esitettävät tekniikat niin, että niistä muodostuu osa kirjoittamisrutiinia. Kun tekstiä kirjoittaessaan sivumennen estää rivinvaihdot väärissä kohdissa, ei sitten jälkikäteen tarvitse paikkailla juttuja tältä osin. HTML-dokumenteissa tämä on itse asiassa ainoa vaihtoehto estää väärät rivinvaihdot, koska tekijä ei voi tietää, minkä­levyi­se­nä itse kukin katselee hänen tekstiään.

Aihepiiriä käsittelee myös Nykyajan kielenoppaan kohta Välilyönnit.

Sitovan välilyönnin käsite

Sitova välilyönti eli yhdistävä välilyönti on merkki, joka poikkeaa normaalista välilyönnistä seuraavasti: Normaali välilyönti saattaa tekstin käsittelyssä korvautua rivinvaihdolla tekstin rivityksen muuttuessa; sitovalle välilyönnille ei niin saa tehdä.

Sitovasta välilyönnistä käytetään usein – myös merkistöstandardeissa – lyhennettä NBSP. Kuitenkin HTML-kielisessä merkinnässä   on käytettävä nimenomaan pieniä kirjaimia. Usein esiintyvä epävirallinen nimitys merkille on non-breaking space. Merkin koodiarvo ISO 8859 -merkistöissä samoin kuin Unicodessa on desimaalisena 160, oktaalisena 240 ja heksadesimaalisena A0. Tämän takia siitä puhuttaessa usein käytetään myös ilmaisua U+00A0.

Tekstiä muotoileva tietokoneohjelma, esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelma tai www-selain, hyvin usein muotoilee tekstiä niin, että sen jako eri riveille muuttuu. Tällöin se yleensä pyrkii jakamaan ensisijaisesti sanojen välistä. Tavallisesti ohjelma jakaa tekstin ”sanoiksi” sen mukaan, miten siinä esiintyy välilyöntejä, joten esim. ilmaisu 1 000 000 on tieto­kone­ohjel­mal­le yleensä kolme ”sanaa”. Ohjelma ei erityisemmin ymmärrä, mistä saa jakaa eri riveille ja mistä ei. Niinpä se täytyy kertoa jollakin suhteellisen yksinkertaisella tavalla. Tällainen yksinkertainen tapa on käyttää välilyönnin sijasta sitovaa välilyöntiä.

Sitovan välilyönnin kirjoittaminen

Standardinmukaista suomalaista monikielistä näppäimistöä käytettäessä sitova välilyönti voidaan kirjoittaa yhdistelmällä AltGr välilyönti eli näpäyttämällä väli­lyönti­näppäintä siten, että AltGr-näppäintä pidetään alas painettuna.

HTML-kielessä sitova välilyönti voidaan kirjoittaa muodossa  , siis esimerkiksi 1 000 000. Vaihtoehtoisesti sen voi kirjoittaa ns. raakana datana, jolloin se yleensä näkyy miellyttävämmässä muodossa HTML-koodissa, nimittäin tavallisen välilyönnin näköisenä; ks. merkkikoodioppaassani olevia ohjeita merkkien kirjoittamisesta ”raakana datana”. Huomaa, että joka tapauksessa sitova välilyönti kirjoitetaan tavallisen välilyönnin asemesta, ei sen lisäksi!

MS Word -tekstinkäsittelyohjelmalla saadaan sitova sitova välilyönti siten, että pidetään sekä Ctrl-näppäintä että tasonvaihtonäppäintä alhaalla, kun näpäytetään välilyöntinäppäintä. (Tämä toimii myös mm. LibreOffice Writerissa, vaikka siinä asiaa ei ole dokumentoitu.) Valitettavasti tämä ei estä kaikkia rivinvaihtoja, vaikka sen pitäisi; Word saattaa erottaa yhdistelmän ajatusviiva sitova välilyönti ajatusviiva osat toisistaan, käytännössä jakaen eri riveille ensimmäisen ajatusviivan jälkeen. – Samoin se saattaa jakaa virkkeen alussa olevan ajatusviivan ja sitä seuraavan sanan välistä, vaikka niiden välissä olisi sitova välilyönti.

LaTeXissa (ja perus-TeXissä) ei varsinaisesti käytetä sitovaa välilyöntiä vaan erityistä mer­kin­tää, joka vastaa sitä: tilde-merkkiä (~). Sitäkin käytetään välilyönnin asemesta, ei sen ohella. Esimerkki: 1~000~000.

Tässä tarkastelussa ei puututa siihen tekniseen seikkaan, että rivinvaihdon estämiseen saattaa olla muitakin keinoja. Usein niillä estetään rivinvaihdot jonkin isohkon tekstikokonaisuuden sisällä. Esi­mer­kik­si HTML-kielessä on mahdollista eräissä yhteyksissä käyttää NOWRAP-määritettä, ja lisäksi siinä on (kielen viralliseen määrittelyyn kuulumaton) NOBR-elementti. Ks. dokumenttia Word division in IE and other notes on the nobr markup. LaTeXissa taas voidaan käyttää mbox-rakennetta.

Milloin sitovaa välilyöntiä kannattaa käyttää

Suomen kielessä sitovan välilyönnin käyttö välilyönnin asemesta on perusteltua ainakin seuraavissa tapauksissa, joista kaksi ensimmäistä liittyy suoraan kielen sääntöihin:

• Numeroin esitetyn luvun (tai puhelinnumeron tai vastaavan) sisällä, esim. ”123 456”.
• Luvun ja sitä seuraavan mittayksikön, rahayksikön tai muun vastaavan yksikön lyhenteen tai tunnuksen välissä, esim. ”100 €”, ”50 m”, ”1 min”, ”15 %”, Virallinen suositus sanoo, että jos sellaisesta kohdasta jaetaan teksti eri riveille, tulisi lyhenteen tai tunnuksen asemesta kirjoittaa yksikön nimi kokonaisena sanana (esim. euroa, metriä). Koska tieto­kone­hjelmaa ei kovinkaan helposti saataisi hoitamaan tätä, on parasta estää rivinvaihto. (Lisäksi sel­lai­sen­kin ilmaisun kuin esimerkiksi ”1 minuutti” jakaminen eri riveille on epäsuotavaa, vaik­ka­kin peri­aattees­sa sallittua.)
• Muutoinkin numeron, symbolin tms. sitomiseksi edeltävään sanaan silloin, kun ne kuuluvat kiinteästi yhteen, esim. ”luku 5”, ”versio 5.0”, ”formula 1”, ”5. §” tai ”5 §”.
• Etunimen alkukirjainlyhenteen jäljessä, esim. ”J. Korpela”.
• Virkkeen lopussa olevan numeron, symbolin tai muun hyvin lyhyen ilmaisun edellä, jottei se joutuisi yksinään rivin alkuun. Esimerkiksi kun virke loppuu ”yhteensä 5.”, on sitova välilyönti paikallaan. Aivan erityisesti tämä koskee kappaleen (tai otsikon tms.) loppua!
• Välimerkin tai vastaavan edellä, esim. yhtäläisyysmerkin edellä ilmaisussa ”a = b”. Vastaavasti mm. ilmaisuissa ”2 + 2” ja ”Hän kanteloa soitti / ja laulun lauleli”. Pitkissä lausekkeissa on kuitenkin syytä sallia rivinvaihto operaattorin jäljestä; ks. Nykyajan kielenoppaan kohtaa Rivinvaihdot kaavoissa.
• Yhdysmerkin jäljessä, mm. sellaisissa ilmaisuissa kuin ”maa- ja metsätalous”. Perustelu: Jos esimerkiksi ”maa-” jäisi rivin loppuun, niin lukija olettaisi sanan jatkuvan seuraavan rivin alussa ja lukisi ”maaja”; vasta asiayhteys osoittaisi lukutavan mahdottomaksi.
• Järjestysluvun perässä silloin, kun se on ilmaistu numeroilla, joita seuraa piste, esi­mer­kik­si ”5. kerros”, koska muutoin rivin lopussa oleva piste helposti näyttäisi virkkeen lopet­ta­valta (koska lukija ei hetu näe, että seuraa pienellä kirjaimella alkava sana).
• Yleisemminkin silloin, kun ilmaisun perässä on piste (tai kysymys- tai välimerkki), jonka ei ole tarkoitus lopettaa virkettä. Esim. ”ym. asiat”.

Joissakin tilanteissa, esimerkiksi luvuissa, voi olla parempi käyttää kapeaa sitovaa välilyöntiä (narrow no-break space, NNBSP), jos se on käytettävissä.

Erityisesti HTML-dokumentissa voi olla aiheellista estää rivinvaihto sellaisten sanojen väliltä, jotka kuuluvat samaan linkkitekstiin. Jos nimittäin linkkitekstin sisälle tulee rivinvaihto, ei ole visuaalisesti ilmeistä, onko kyseessä yksi linkki vai kaksi linkkiä. Pitkien linkkitekstien sisällä ei aina kannata estää kaikkia rivinvaihtoja, lyhyissä tilanne on toinen. Esimerkki:
<A HREF="finnish.html">suomen&nbsp;kieli</a>

Muutoinkin voidaan sitovaa välilyöntiä estämään eri riveille jako yhteen kuuluvien sanojen välistä. Voitaisiin perusteella sellaistakin ajatusta, että rivi ei saisi loppua kirjaimeen, joka seuraavan sanan aiheuttaman assimilaation tai ns. loppukahdennuksen takia olisi äännettävä kirjoitusasun vastaisesti. (Muutoinhan tekstiä ääneen luettaessa hyvin helposti luetaan kyseinen sana ”kirjaimellisesti”, jolloin tulos on epäluonteva.) Täten voisi käyttää sitovaa välilyöntiä sellaisissa tapauksissa kuin ”minun kirjani” ja ”tule tänne”. Toisaalta ladonta on sitä vaikeampaa, mitä enemmän rivinvaihtoja on estetty, etenkin, jos halutaan kapeahkoa tasa­levyistä palstaa.

Käytännön nyrkkisääntö: Jos kahdesta peräkkäisestä sanasta (tai muusta ilmai­susta) edellinen olisi oudontuntuinen rivin lopussa tai jälkimmäinen olisi ”orpo” rivin alussa, kirjoita niiden väliin tavallisen välilyönnin asemesta sitova välilyönti.