Web-julkaisemisen opas, luku 1 Jambalaya: Miten teen Web-sivun:

Linkkejä peliin

Sisällys

Miksi linkkejä?

Ajatellaanpa, että olet kertomassa tuttaville tai sukulaisille jostakin hauskasta tapauksesta. Ja aloitat "Kun me oltiin viime kesänä Albufeirassa, - -". Mutta entäs jos kuulijoilla ei ole harmainta aavistusta siitä, mikä Albufeira on? Voit tietysti lisätä muutaman selittävän sanan, ehkä useitakin. Mutta jos tarinasi ei ole hauska, ellei kuulija tiedä, millainen paikka se on, tarvittaisiin aika pitkä selitys. Ja se kyllästyttäisi niitä, jotka itse ovat käyneet Albufeirassa viisi kertaa. Tämä on yksi viestinnän perusongelmista: et tiedä, mitä kuulijat jo tietävät, ja ryhmälle viestittäessä tietojen ja valmiuksien erilaisuus käytännössä takaa sen, että viestintä epäonnistuu ainakin suurimmaksi osaksi.

Kirjallisessa viestinnässä tilanne on osittain toinen. Kullakin lukijalla on ainakin periaatteessa mahdollisuus tarkistaa ja tutkia asioita. Hän ei ole sidottu sinun tekstisi tasatahtiseen lukemiseen sillä tavoin, kuin kuulija on sidottu sinun kuuntelemiseesi. Häntä ei häiritse se, että jotkut muut lukijat lukevat toiseen tahtiin ja katsovat lähdeteoksista eri asioita kuin hän.

Mutta moniko käyttää lähdeteoksia, edes lukiessaan asiatekstiä? Vaikka hyllyssä olisi tietosanakirja, se on ehkä vuodelta 1960 eikä tunne Albufeiraa. Jospa voisitkin tarjota lukijalle mahdollisuuden lukea asiasta sellaisesta lähteestä, jonka itse olet lukenut ja hyödylliseksi havainnut! Ja jos kyse olisi asiasta, jota yleiset tietoteokset eivät lainkaan käsittele, vaikkapa TCP/IP-protokollan perusominaisuuksista, lukija on aika hukassa, jos juttusi alkaa tarinoimaan jostakin hänelle uppo-oudosta. Ehkäpä hänen pitäisikin lukea jotain muuta. Mutta jospa juttusi muuten kiinnostaisi häntä, ja entäpä jos alkuun pääsemiseksi riittäisi lukea hyvä sivun mittainen yleiskuvaus siitä aiheesta, jonka nimen juttusi heti alussa heittää silmille? Muutenkin voi olla erinomainen ajatus tarjota lukijalle jokin suositus siitä, mistä hän voi hankkia tarvittavia esitietoja tai palauttaa ne mieleensä.

Jokainen juttu lähtee jostakin ja päättyy johonkin. Sinun juttusi ei voi käsitellä kaikkea, mitä asiasta kannattaa sanoa - älä yritäkään, perfektionisti! Mutta voit paitsi auttaa hankkimaan pohjatietoja myös viitata eteenpäin: antaa viitteitä lähteisiin, joista voi hankkia syventäviä tai erikoistuneempia lisätietoja.

Mikä linkki on?

Linkki on Webissä tekninen tapa toteuttaa viittaus siten, että parhaassa tapauksessa lukijan ei tarvitse tehdä muuta kuin näpäyttää näppäintä, klikata hiiren nappia tai sanoa "tuonne!" päästäkseen käsiksi siihen, mihin viitataan. Tämän hintana on se, että Web-sivun tekijän on nähtävä vaivaa. Lisäksi tekijän on ymmärrettävä ajatella asiaa lukijan kannalta: mikä on lukijalle mahdollisesti avuksi? Palataksemme TCP/IP:hen: jos viittaisit laajaan tekniseen dokumenttiin, joka sisältää TCP/IP:n täydellisen teknisen määrittelyn, tekisit todennäköisesti karhunpalveluksen useimmille lukijoillesi. Sen sijaan viittaaminen lyhyeen yleisesitykseen TCP/IP:stä tai vaikka vain juttuun joka parilla sanalla sanoo, miten TCP/IP liittyy Internetiin, voisi olla suureksi hyödyksi. Ja siinä sitten voi olla linkkejä vaikka miten teknisiin juttuihin.

Linkit ovat Webin keskeisimpiä asioita, jotka erottavat sen esimerkiksi kirjallisesta julkaisemisesta. Linkeillä rakennetaan hypertekstiä, jossa tekstit viittaavat toisiinsa. Katso myös Freesoftin Internet-ensyklopedian artikkelia Hypertext.

Englannin sana web tarkoittaa mm. hämähäkinseittiä, ja nimi "(World Wide) Web" johtuu tästä. Taustalla on ajatus, että dokumentit liittyvät toisiinsa näkymättömillä langoilla, linkeillä, kuten seitin solmut toisiinsa.

Kyllähän kirjassakin voidaan viitata toiseen kirjaan, mutta viittauksen seuraaminen voi olla melkoinen työ, ellei sitä toista kirjaa satu olemaan omassa kirjahyllyssä. Myös kirjan sisäiset viittaukset kuten "Tämä selitetään tarkemmin sivulla 42" ovat kömpelömpiä kuin Webin hypertekstiviittaukset, joita lukija voi heti seurata esimerkiksi klikkaamalla sanaa, jonka selain ilmaisee linkiksi. Mutta tämän toivottavasti suurin piirtein tiedät. Katsotaan, miten linkkejä tehdään; sitä ennen kuitenkin varoituksen sana.

Linkkien keskeisyyden takia on syytä välttää kaikkea, mikä estää linkkejä näkymästä ja toimimasta linkkeinä. Itsestäänselvää? No, joka tapauksessa on hyvin yleistä sotkea asioita siten, että selvien linkkien tilalla käytetään jos jonkinlaista nappulaa ja vimpstaakia, linkkien värejä sotketaan, alleviivaukset estetään jne. Aiheesta lisää jutussani Links Want To Be Links. Sen vaihtoehtoiseen versioon pääsee myös seuraavalla "buttonilla"; tämä on tarkoitettu vitsiksi:

Jos tuo painike olisi ainoa viittaus kyseiseen juttuun tällä sivulla, et näkisi linkin väristä, oletko hiljattain käynyt kyseisellä sivulla. Et myöskään voisi avata sivua kätevästi uuteen ikkunaan etkä tehdä monia muitakaan asioita, joita linkeillä voi tehdä.

Perusesimerkki linkin tekemisestä

Olettakaamme vaikkapa, että olet valmistumassa Helsingin ammattikorkeakoulusta ja teet itsestäsi Web-sivua, joka sisältää perustietoja opinnoistasi ja muusta toiminnasta (ns. curriculum vitae, CV). Ajatuksenasi on, että voit mm. työpaikkahakemuksiisi liittää sellaisen sivun osoitteen. Jos sivu on hyvin tehty, se tietysti kertoo varsinaisen sisältönsä lisäksi myös siitä, että osaat tehdä ainakin yksinkertaisen Web-sivun hyvin.

Sellaisella sivulla epäilemättä kertoisit muun muassa, että opiskelet Helsingin ammattikorkeakoulussa (ja myöhemmin toivottavasti muistaisit päivittää tämän tiedon niin, että se kertoo valmistumisestasi!). Olisi erittäin luontevaa ja tarpeellista silloin tehdä linkki oppilaitoksen pääsivulle, jolta lukija voi esimerkiksi tarkistaa, millaisesta opinahjosta on kyse - millaista ja miten suunnattua opetusta se antaa jne. Tämän voit tehdä niin, että teet sanoista "Helsingin ammattikorkeakoulussa" tai osasta tätä ilmaisua, jättäen päätteen "-ssa" ulkopuolelle, linkin kyseiseen osoitteeseen, joka on "http://www.hit.fi/".

Linkkielementin perusrakenne koostuu seuraavista osista:

Elementin nimi a johtuu englannin sanasta anchor 'ankkuri'. Taustalla on hämärä kielikuva (metafora), jossa linkitystä verrataan laivan ankkuroimiseen. Linkki on kuin näkymätön köysi, jonka yksi pää on kiinni yhdessä dokumentissa ja toinen toisessa. Kielikuva on aika epäonnistunut, muun muassa siksi, että ankkuri estää laivaa liikkumasta, kun taas linkki mahdollistaa Webissä "navigoimisen".

Täten kirjoittaisimme esimerkiksi

Opiskelen <a href="http://www.hit.fi/">Helsingin ammattikorkeakoulu</a>ssa.
ja se näyttäisi esimerkiksi seuraavanlaiselta:
Opiskelen Helsingin ammattikorkeakoulussa.
tai ehkä seuraavanlaiselta:
[Teksti, jossa "Helsingin ammattikorkeakoulu" on punaisella ja kursiivilla ja eräänlaisessa kehyksessä.]

Elementtien määritteet (attribuutit)

Edellä olevassa esimerkissä osa href="http://www.hit.fi/" on määrite eli attribuutti, joka tarkentaa elementin merkitystä. Yleisesti määrite on elementin alkutägiin liitettävä tarkenne, joka on muotoa nimi=arvo tai joskus pelkkä nimi.

Usein määritteitä käytetään elementin ulkoasuun liittyvien ehdotuksien tekemiseen. Esimerkiksi <h1 align="center"> ehdottaa kyseisen otsikon esittämistä vaakasuunnassa keskitettynä. Nykyisin tyylisäännöstöt sopivat useimpiin sellaisiin asioihin paremmin.

Mutta eräillä määritteillä on olennainen merkitystehtävä. Tästä tyyppiesimerkki on juuri href, jonka arvo ilmaisee, mihin dokumenttiin a-elementillä rakennettu linkki viittaa.

Kullakin HTML-kielen elementillä on joukko mahdollisia (joskus pakollisiakin) määritteitä, joita siihen voi liittää. Ne luetellaan elementin kuvauksessa kielen määrittelyssä. Samannimisellä määritteellä voi jopa olla eri merkitys eri elementeissä!

Se, millaisia arvoja jollekin attribuutille voi antaa, kerrotaan attribuutin kuvauksessa HTML-kielen määrittelyssä. Esimerkiksi href-attribuutin arvon tulee olla Web-osoite eli URL, kun taas jollekin muulle attribuutille voi antaa vain numeerisia arvoja, jollekin mielivaltaisen merkkijonon jne. HTML 4 -spesifikaatio sisältää erillisen liitteen, jossa on lueteltu kaikki attribuutit ja annettu linkit niiden määritelmiin.

Määritteen arvo on varminta kirjoittaa aina lainausmerkkien sisään, kuten edellä on tehty. Kaikissa tilanteissa tämä ei ole pakollista, mutta se on aina sallittua ja turvallista.

Suhteelliset URLit

Linkkiä rakennettaessa (ja useissa muissa yhteyksissä, esim. kuviin viitattaessa) HTML:ssä voi käyttää ns. absoluuttisten URLien asemesta myös suhteellisia. Jos esimerkiksi sivulla, jonka oma osoite on
http://jkorpela.fi/webjulk/1.5.html
haluttaisiin viitata linkillä dokumenttiin
http://jkorpela.fi/webjulk/1.1.html
niin href-määritteeseen voitaisiin tuon täydellisen, absoluuttisen URLin asemesta kirjoittaa lyhyesti
1.1.html

Tämä perustuu siihen, että kohdatessaan tuontapaisen URLin selain tulkitsee sen suhteellisena suhteessa kantaosoitteeseen, joka on viittaavan dokumentin oma URL (tai mahdollisella base-elementillä asetettu kantaosoite). Selain poistaa kantaosoitteesta loppuosan viimeiseen vinoviivaan asti ja lisää suhteellisen osoitteen sen perään ja sitten käyttää näin muodostamaansa osoitetta.

Käytännössä tämä merkitsee tavallisesti sitä, että samassa hakemistossa olevat dokumentit voivat viitata toisiinsa pelkillä tiedostonnimillä. Lisäksi ne voivat viitata kyseisen hakemiston alihakemistoissa oleviin tiedostoihin; suhteellinen URL tällöin aloitetaan alihakemiston nimellä, jota seuraa vinoviiva ja tiedoston nimi. Esimerkkitapauksessamme suhteellinen URL yhk/kal.html tarkoittaisi samaa kuin http://jkorpela.fi/webjulk/yhk/kal.html

Suhteellinen URL voi alkaa myös osalla ../, joka aiheuttaa sen, että selain poistaa kantaosoitteesta paitsi viimeistä vinoviivaa seuraavan osan myös siitä taaksepäin edelliseen vinoviivaan asti. Osia ../ voi olla myös useita peräkkäin, mikä käytännössä yleensä vastaa siirtymistä hakemistopuussa useita tasoja ylöspäin; tässä menee sivuntekijä kyllä helposti sekaisin. Esimerkkitapauksessamme (jossa siis kantaosoitteena on http://jkorpela.fi/webjulk/1.5.html) tarkoittaisi suhteellinen URL ../iso8601.html samaa kuin http://jkorpela.fi/iso8601.html

Suhteellisilla URLeilla saavutettavat edut eivät rajoitu lyhyyteen. Jos kokonainen Web-sivusto halutaan siirtää esimerkiksi toiseen palvelimeen taikka siitä halutaan tehdä "imuroitava" (downloadable) versio, on edullista, että viittaukset ovat suhteellisia mikäli mahdollista. Tällöinhän viittauksia ei tarvitse erikseen muuttaa viittaamaan uuteen sijaintipaikkaan.

Huomaa, että URLien osien erottimina käytetään vinoviivaa / siitä riippumatta, millainen tiedostojärjestelmä selaimessa tai palvelimessa on. Erityisesti on huomattava, että DOSin ja Windowsin kenoviiva \ ei kuulu tähän yhteyteen, vaikka jotkin selaimet senkin hyväksyvät.

Anna vinkki linkin kohteesta

Edellä olevassa esimerkissä on varsin ilmeistä, millaiselle sivulle linkki johtaa ja missä tarkoituksessa linkki on sivulle pantu. Usein tilanne on toinen. Linkkiteksti voi olla esimerkiksi lyhenne, joka ei välttämättä ole lukijalle tuttu:

Olen ollut töissä TKK:ssa.
Tietenkin lukija voi linkkiä seuraamalla nähdä, mitä "TKK" tarkoittaa (tässä yhteydessä) - ainakin jos linkin seuraaminen onnistuu eli käytännössä jos yhteydet pelaavat.

Voit auttaa osaa lukijoista näkemään tämän linkkiä seuraamattakin, kun liität a-elementtiin title-määritteen seuraavaan tapaan:

Olen ollut töissä <a title="Teknillinen korkeakoulu"
href="http://www.hut.fi">TKK</a>:ssa.

Eräät selaimet näyttävät title-määritteen arvon käyttäjällä joissakin tilanteissa. Edellisessä esimerkissä on käytetty title-määritettä, joten voit testata, tukeeko käyttämäsi selain sitä. Tyypillisesti tämä merkitsee, että kun siirrät hiirellä kursorin linkin kohdalle, tulee näkyviin pieni ikkuna, jossa title-määritteen arvo näkyy. Katso esimerkkejä Jakob Nielsenin kirjoituksessa Using Link Titles to Help Users Predict Where They Are Going.

Yleensä title-määritteen arvon on hyvä olla lyhyehkö, enintään muutaman kymmenen merkin mittainen, eikä siihen kannata sisällyttää rivinvaihtoja.

Tämäntapaisten vinkkien antaminen on erityisen hyödyllistä silloin, kun linkki on tekstin seassa eikä ole linkkitekstin perusteella mitenkään ilmeistä, mihin linkki johtaa. Esimerkki:

Lehdessä kerrotaan, että elokuussa on standardista SFS 4175 hyväksytty uusittu versio.

Tällaisesta voi olla vaikea arvata, mihin ihmeeseen linkki viittaa. Tässä tapauksessa on linkkiin liitetty title-määritteellä lyhyt selitys "Yleistietoa standardoinnista". Tämä toivottavasti auttaa lukijaa ratkaisemaan, kiinnostaako häntä juttu, johon linkki viittaa. Jos hänen selaimensa ei tue title-määritettä, niin sitten hänen ei ehkä auta muu kuin seurata linkkiä nähdäkseen, mitä sen takana oikein on.

Muillakin keinoin kuin title-määritteellä voit auttaa lukijaa näkemään, mitä merkitys jollakin linkillä on, ja siten arvioimaan, kannattaako hänen seurata sitä. Ks. kohtaa Expressing the nature of a link oppaassani Learning HTML 3.2 by Examples.

On mahdollista liittää title-määrite moniin muihinkin elementteihin kuin a-elementtiin. Ajatuksena on, että lukija saisi halutessaan luettavakseen samanlaisia "vinkkejä" (tooltips) kuin linkkien yhteydessä viemällä kursorin elementin esityksen päälle tai jollakin vastaavalla tavalla. Uusimmissa selainversioissa on melko hyvä tuki tälle. title-määritteen kuvausta HTML 4 -spesifikaatiossa ja IE:n dokumentaation selostusta title-määritteestä. Huomaa, että jostain käsittämättömästä syystä IE ei tue tätä määritettä sille elementille, jossa se olisi ehkä kaikkein hyödyllisin: abbr-elementille! Sen sijaan Netscape 6 tukee sitä ja vieläpä näyttää lyhenteen alla katkoviivan merkiksi siitä, että lyhenteelle on tarjolla selitys.

Hypertekstiallekirjoitus

Juttu kannattaa allekirjoittaa jo pelkästään tyylikkyyssyistä: nimettömään kirjoitukseen suhtaudutaan toisin kuin sellaiseen, josta näkee, kenen se on. Mukaan voi liittää meiliosoitteen ("sähköpostiosoitteen") etenkin jos toivoo lukijoiden lähettävän kommenttejaan. Lisäksi voi mainita ammatti- tai tutkintonimikkeen (selväkielisenä, ei mitään hämäriä lyhenteitä kuten "LuK") tai muun vastaavan taustatiedon.

Yleisesti tekijän osoitetiedot ja vastaavat voi kirjoittaa address-elementtiin. Tällainen elementti vastaa kappale-elementtiä (P-elementtiä), mutta sen tarkoitus on antaa tietoja dokumentin (tai sen osan) tekijästä. Selain saattaa näyttää (ja yleensä näyttääkin) address-elementin normaalikappaleesta poikkeavasti, esim. sisennettynä tai eri kirjasinlajilla.

Mainitunlaiset tiedot voi sijoittaa esimerkiksi heti pääotsikon alle taikka aivan jutun loppuun.

Jos kirjoitat osoitetietosi dokumentin loppuun, niin niiden edelle voi kirjoittaa seuraavanlaisen:

<hr title="Tietoja tästä dokumentista">

Tässä käytetään hr-elementtiä, jonka looginen merkitys on aihepiirin vaihtuminen (change of topic), esimerkiksi siirtyminen itse dokumentista sitä koskeviin tietoihin. Tyypillinen tämän elementin esitysmuoto on jonkinlainen vaakasuora viiva, mistä sen nimikin alun perin johtuu (engl. horizontal rule). Halutessaan sitä voi käyttää dokumentin jäsentämiseen otsikoiden ohella siten, että jokaisen ison otsikon edellä on hr-elementti. Tässä esimerkissä hr-elementtiä käytetään otsikon asemesta: osoitetiedot eivät oikein ansaitse omaa otsikkoa, mutta ne on hyvä jotenkin erottaa dokumentin varsinaisesta sisällöstä.

Edellä olevassa esimerkissä osa title="Tietoja tästä dokumentista" on määrite, joka sisältää kommentinluonteisen selityksen elementin käyttötarkoituksesta. Mutta selain voi näyttää määritteen arvon käyttäjälle esimerkiksi siten, että kun kursori on elementin päällä, title-määritteen arvo tulee näkyviin erilliseen pikku ikkunaan lisätiedoksi. Toistaiseksi vain IE 4+ tukee tätä ajatusta.

Samaan yhteyteen voi liittää päiväyksen tai kaksikin päiväystä, jotka kertovat, koska alun perin kirjoitit jutun ja koska olet viimeksi muuttanut sitä. Voi olla hyödyksi kirjoittaa kolmekin päiväystä: alkuperäisen kirjoittamisen ajankohta, viimeisimmän tarkistuksen ajankohta ja viimeisimmän muutoksen ajankohta. "Tarkistus" voisi tarkoittaa tällöin sitä, että sivu on käyty järjestelmällisesti läpi, pyrkien korjaamaan kaikki virheet ja vanhentuneisuudet tai ainakin enin osa niistä, kun taas "muutos" voisi olla mikä tahansa yksittäinen korjaus tai lisäys. Päiväyksen on syytä olla yksiselitteinen eikä esimerkiksi 01/02/03, joka voidaan tulkita ainakin kolmella eri tavalla. Mielestäni paras tapa saavuttaa yksiselitteisyys on käyttää ISO 8601 -standardin mukaista merkintää kuten 1999-04-01, joka tarkoittaa 1. huhtikuuta 1999. Nämä voivat olla tärkeitä asioita lukijalle, joka joskus vuosien kuluttua löytää juttusi.

Webissä voit myös tehdä allekirjoituksestasi linkin kotisivullesi tähän tapaan:

<address><a href="../henkkoht.html">Jukka K. Korpela</a>,
<a href="mailto:jkorpela@cs.tut.fi"><code>jkorpela@cs.tut.fi</code></a>
</address>

Koska meiliosoite on koodinluonteinen, se on kirjoitettu code-elementin sisään. Edellä esitetty voisi näkyä esimerkiksi seuraavaan tapaan:

Jukka K. Korpela, jkorpela@cs.tut.fi

Tässä sekä nimi että meiliosoite ovat linkkejä. Ensin mainittu johtaa sivulle http://jkorpela.fi/henkkoht.html eli tekijän kotisivulle. Tässä kotisivu tarkoittaa sivua, jolla on tietoja jostakusta ihmisestä.

Sanaa "kotisivu" tarkoitetaan hyvin yleisesti väljemmässä merkityksessä tarkoittamaan jonkun ihmisen henkilökohtaisesti tekemää ja ylläpitämää sivua - tai vielä yleisemmin tarkoittamassa mitä tahansa Web-sivua! Lisäksi se voi tarkoittaa selaimen aloitussivuksi (start page) asetettua sivua taikka jonkin sivuston pääsivua (main page). Tämän epämääräisyyden takia sanaa "kotisivu" on paras kokonaan välttää, paitsi yhteyksissä, joissa sen tarkoitettu merkitys on ilmeinen tai voidaan selittää.

Esimerkin meiliosoite taas on niinsanottu mailto-linkki. Se tarkoittaa, että useissa selaimissa käyttäjä voi klikkaamalla linkkiä käynnistää meiliohjelman siten, että vastaanottaja-kentässä on valmiiksi kyseinen osoite. Meiliosoitteen voisi jättää kokonaan pois tästä yhteydestä silloin, kun nimi on linkki kotisivulle, jolta meiliosoite löytyy. Mutta meiliosoite on sen verran keskeinen yhteystieto, että se ehkä on hyvä mainita nimen yhteydessä.

Millainen kotisivu

Kotisivun (sanan suppeassa merkityksessä) ei tarvitse olla laaja. Sen olisi parempi olla olematta kovin laaja! Sen tarkoitus on olla eräänlainen käyntikortin vastine, joka vastaa lyhyesti kysymykseen, kuka tämä ihminen on, mitä hän on tehnyt ja tekee, miten hänet tavoittaa jne. Taiteelliset tai tieteelliset tuotokset kannattaa panna muille sivuille; kotisivulla on toki hyvä olla linkit niihin (tai niiden luetteloihin, jos niitä on paljon).

Jos kotisivullasi on

niin kotisivusi on hyödyllisempi ja sisältää enemmän tietoa kuin 99 kotisivua 100:sta. (Ihan totta. Paljon on esimerkiksi "kotisivuja", joilla ei edes kerrota tekijän oikeaa nimeä.) Työ- tai opiskelupaikan nimestä voi tehdä linkin kyseisen organisaation Web-sivulle. Tietojen on hyvä olla oikein ja vielä oikeassa, suositellussa muodossa; ks. ohjetta Puhelinnumeroiden ja muiden yhteystietojen esittämisestä.

Millaisia linkkejä? Mistä hyviä kohteita?

Linkkilista?

Millaisia linkkejä sitten kannattaa sivuilleen panna? Kovin usein ihmiset kokoavat sivulleen oman "suosikkilistansa" - ehkä sen tärkeimmäksi tai ainoaksi sisällöksi. Jos tunnet houkutusta sellaiseen, suosittelen lukemaan kirjoitukseni So you want to create a home page?, jossa totean mm. seuraavan:

Useimmilla sellaisilla aloilla, joista ihmisten voi kuvitella olevan kiinnostuneita, linkkilistoja on ylenpalttisesti. (Ks. Zangelding - The Official Homepage.)  - - Lisäksi linkkilistoilla on taipumus vanhentua varsin nopeasti; lista, joka nyt sisältää parhaat linkit voi olla hyödytöntä pahempi puolen vuoden kuluttua. (Se voisi helposti saada ihmiset lukemaan vanhentunutta aineisto sen sijaan, että he käyttäisivät hakujärjestelmiä etsiäkseen, mitä todella on tarjolla).

Linkkilistan voi toki tehdä itselleen, sivuksi, jonka kautta voi suunnistaa; etuna selainkohtaisiin bookmarks- tai favorites-listoihin on se, että Web-sivuksi tekemääsi linkkilistaa voit käyttää kaikilla selaimilla ja kaikilla koneilla, ja toki se saattaa olla muillekin hyödyksi.

Toki julkiseksi tarkoitettukin linkkilista voi olla hyödyllinen. Mutta ei pidä vain kasata isoa joukkoa linkkejä. Sellaisen ylläpito käy aika mahdottomaksi, ellet sitten todella ota hoitaaksesi jonkin alan linkkilistaa.

Lisätietoa-linkit

Sivulle kannattaa panna sellaisia linkkejä, jotka havainnollistavat tai muuten täydentävät sivun varsinaista sisältöä. Jos esimerkiksi olet kirjoittanut sivun, joka kertoo kotikaupunkisi historiasta, on luonnollista liittää sivulle linkki kaupungin omiin Web-sivuihin. Jos löydät Webistä sivuja, joilla kerrotaan mainitsemistasi henkilöistä, paikoista, tapahtumista jne. tarkemmin, niin niihinkin on hyvä viitata. Toisen esimerkin ottaakseni: Jos olet kirjoittanut lyhyen johdatuksen suahilin kieleen, on luonnollista liittää siihen ainakin yksi linkki sivuun, jolla kerrotaan suahilista enemmän.

Erityisesti linkki voi viitata väitteiden perusteluihin. Kyseessä voi olla laaja dokumentti, jossa joku (mahdollisesti kirjoittaja itse) tarkemmin perustelee ja selittää jotain väitettä, tai esimerkiksi vain juttu, jossa joku muu esittää saman kannan kuin kirjoittaja. Jälkimmäinen voi toimia hyvin perusteluna, jos se vetoaa alallaan tunnetun ja tunnustetun asiantuntijan käsitykseen.

Taustatietoa-linkit

Erityisen tärkeitä linkit ovat silloin, kun juttusi edellyttää joitakin erityisiä taustatietoja taikka käytät käsitteitä ja termejä, joita ei voi pitää kovin yleisesti tunnettuina. Sinun ei tarvitse kertoa kaikkea; voit viitata sivuihin, joilla on taustatietoja, määritelmiä jne.

Parasta on, jos sivulla, johon viittaat, on sekä yleistajuinen esitys että muutamia linkkejä tarkempiin ja teknisempiin esityksiin. Vaihtoehtoisesti sivun sisältö voi olla linkkilista, jossa viitataan erityyppisiin ja -tasoisiin esityksiin aiheesta.

Miten löydän linkitettävää?

Hyvien sivujen löytäminen on Webin käyttäjän tärkeä taito, johon tässä ei voida kovin syvällisesti paneutua. Yleisesti korostan seuraavia:

Montako linkkiä per asia?

Tärkeimpien sellaisten asioiden osalta, joihin haluat liittää linkkejä, kannattaa harkita viittaamista pariin kolmeen vaihtoehtoiseen sivuun. Ensinnäkin voi olla, että lukijasi mielestä ensimmäinen linkkisi johtaa hänelle hyödyttömään tietoon, mutta toinen vaihtoehto voisi kelvata. Toiseksi sattuu aika usein, että olennainen linkki ei toimi jostain syystä (esim. kansainvälinen datayhteys poikki). Ja kolmanneksi linkit valitettavan usein lakkaavat toimimasta. Viimeksi mainittuun ongelmaan auttaa osittain se, että liität linkin yhteyteen tiedon siitä, minkä organisaation sivusta on kyse ynnä linkin organisaation pääsivulle. Sen kautta lukijasi ehkä löytää tiedon senkin jälkeen, kun organisaatiossa on taas kerran sotkettu sivujen hierarkia uuteen uskoon.

Hyvässä jutussa on yleensä linkkejä eteenpäin, ja eri jutuissa on hiukan erilaisia, toisiaan täydentäviä linkkilistoja. Eli se, jolle annat pari hyvää linkkiä, todennäköisesti niiden kautta löytää ihan tarpeeksi muita sivuja. Jos annat enemmän linkkejä, sinun on syytä liittää niihin omia kommenttejasi ja luokitella linkkejä jotenkin. Miten lukija, joka oletettavasti tietää asiasta paljon vähemmän kuin sinä, voisi arvata, mitkä linkeistä ovat hänelle tärkeitä?

Esimerkkejä linkittämisestä

Seuraavassa on muutamia esimerkkejä linkittämisen mahdollisuuksista:

Linkkien tekeminen voi olla sinulle itsellesi sekä hauskaa että opettavaista ja myös lukijoillesi suureksi hyödyksi. Mutta älä innostu liikaa, ainakaan liian aikaisin. Tärkeintä on kuitenkin yleensä itse tuottamasi sisältö ynnä esityksesi rakenne, joka nivoo sisällön ja linkit järkeväksi kokonaisuudeksi.

Sivulle, jolla on jambalaya-resepti, voisimme lisätä vaikkapa linkit seuraaville sivuille (jotka ovat löytyneet edellä hahmotelluilla tavoilla):

Voisi tietysti ajatella lisäävänsä myös esim. linkin, joka etsii AltaVistalla tietoja avainsanalla "jambalaya" Mutta kannattaneeko se? Lukija, joka ei osaa käyttää hakupalvelimia, luultavasti hämmentyy suuresti; lukija, joka osaa, osannee tehdä sen ilman sinun linkkiäsikin.

Mitä linkitys oikein on? Pitääkö kysyä lupaa?

Linkittäminen on pelkkää viittaamista. Siihen sisältyy vain ajatus siitä, että lukijaa ehkä kiinnostaisi katsoa sitä dokumenttia, johon linkki viittaa. Ellet erikseen toisin sano, tämä ei sisällä sitä, että esim. hyväksyisit siinä esitetyt mielipiteet!

Vastoin melko tavallista käsitystä normaaliin linkittämiseen ei tarvita lupaa. Luvan kysymiseen voi joskus olla erityinen aihe, esimerkiksi jos hyvin suositulle sivulle aiotaan panna linkki sivulle, joka on pienessä palvelimessa hitaan yhteyden takana; silloin voi olla tarkoituksenmukaista kopioida haluttu sivu omaan palvelimeen, ja siihen tarvitaan lupa.

Sisäiset linkit

Edellä olevissa esimerkeissä linkki on ollut viittaus dokumentin jostakin kohdasta toiseen dokumenttiin. On myös mahdollista ja usein erittäin hyödyllistä rakentaa dokumentinsisäisiä linkkejä sekä linkkejä, jotka viittaavat muiden dokumenttien määrättyihin kohtiin. Näitä vastaavat painetuissa kirjoissa sellaiset viittaukset kuin "ks. s. 42", "ks. liitettä A" ja "ks. Tuntematon sotilas, s. 42".

Kohteen määritteleminen

Sisäistä linkkiä varten tarvitaan kohteeseen HTML-elementti, joka on muotoa

<a name="nimi">tekstiä</a>

Tämä tekee dokumenttiin kohteen, johon voi viitata linkeillä, joissa href-määritteen arvo on
"#nimi" (dokumentinsisäisissä linkeissä)
tai
"osoite#nimi" (muissa dokumenteissa olevissa linkeissä).

Edellä kuvattua menettelyä käytettäessä on huolehdittava siitä, että a-elementin sisällä on vain tekstiä ja tekstitason merkkausta (ei kuitenkaan a-elementtejä). Tällaista rajoitusta ei ole, jos käytetään vaihtoehtoista tapaa linkin kohteen määrittelemiseen: id-määritettä, joka voidaan liittää useimpiin elementteihin:

id="nimi"

Vertaa seuraavia:

<h2><a name="tulokset">Tutkimuksen tulokset</a></h2>
<h2 id="tulokset">Tutkimuksen tulokset</h2>

Kummassakin tapauksessa voidaan kyseiseen otsikkoon viitata linkeillä samalla tavoin, esim. href="#tulokset". Eräät vanhat selaimet eivät kuitenkaan tunnista id-määritettä, joten vanhempi tapa on hiukan luotettavampi.

Esimerkki sisäisestä linkistä

Voimme esimerkiksi kirjoittaa sivun loppuun luvun, jossa on otsikkona Huomautuksia:
<h2><a name="huom">Huomautuksia</a></h2>
ja eri kohdissa sivua viitata siihen seuraavanlaisella rakenteella:
Tästä on lisätietoja luvussa <cite><a href="#huom">Huomautuksia</a></cite>.

Muotosääntöjä

Määritteessä id="nimi" on tiukat rajoitukset nimen muodolle: nimi alkaa englannin kielen kirjaimella (A - Z tai a - z), ja se saa sisältää vain seuraavia merkkejä: englannin kielen kirjaimia, numeroita (0 - 9), yhdysmerkkejä (-), alaviivoja (_), kaksoispisteitä (:) ja pisteitä (.). Yleensä kannattaa käyttää vain kirjaimia, numeroita ja yhdysmerkkejä. Määritteessä name="nimi" on periaatteessa paljon väljemmät säännöt: nimi voi sisältää mitä tahansa merkkejä. Käytännössä muut kuin edellä mainitut merkit aiheuttavat usein ongelmia.

Nimiavaruus

Määritteessä id="nimi" tai a-elementin name="nimi" -määritteessä ilmoitetun nimen tulee olla yksikäsitteinen dokumentin sisällä. Tämä tarkoittaa, että yhdessä dokumentissa ei sama merkkijono saa esiintyä kahdessa eri kohdassa kyseisissä yhteyksissä. Tämähän on luonnollista: mistä muuten tiedettäisiin, mihin href="#nimi" viittaa?

Linkki sivun alkuun on turha

Usein näkee käytäntöä, jossa sivu sisältää esimerkiksi jokaisen pääkohdan jälkeen linkin, jonka tekstinä on vaikkapa "Takaisin alkuun". Sen lisäksi, että sellainen teksti on jossain määrin epäselvä (minkä alkuun se viittaa?), koko linkki on tarpeeton.

Kaikissa selaimissa on jokin yksinkertainen tapa päästä sivun alkuun. Varsin usein voidaan käyttää näppäimistön Home-näppäintä. Joka tapauksessa alkuun pääsee helposti, joten on turhaa tehdä sivukohtainen korvike sille. Sitä paitsi "Takaisin alkuun" -linkit näyttävät hassuilta paperitulosteissa!

Ole linkitettävissä!

Edellä sanotusta seuraa, että voit viitata määrättyyn kohtaan jonkun muun tekemässä dokumentissa vain, jos se joku muu on kirjoittanut edellä mainitun kaltaisen elementin siihen kohtaan. Vastaavasti tietysti pätee, että muut eivät voit viitata sinun juttusi eri kohtiin, ellei sinä ole sitä mahdollistanut.

Jotta muut voisivat kätevästi viitata dokumenttisi osiin, jotka ovat heidän aiheidensa kannalta tärkeitä, kannattaa sinun kirjoittaa joko a name -elementit tai id-määritteet ainakin kaikkiin otsikoihin.

Eikä olisi liioittelua kirjoittaa a name -elementtiä myös jokaisen kappaleen alkuun tai liittää kuhunkin p-elementtiin oma id-määrite. (Tosin otsikon jälkeiseen ensimmäiseen kappaleeseen sellaista ei tarvita, jos edellä annettua perussuositusta on noudatettu.) Onhan ainakin hyvä kirjallinen esitys jaettu kappaleisiin nimenomaan sisältönsä rakenteen mukaan, joten kappale on luonteva viittaamisen kohde.

Sinua ehkä huolestuttaa se, että linkin kautta lukija "hyppää keskelle" sinun juttuasi eikä lue sen osaa asiayhteydessään. "Keskelle hyppäävät" linkit ovat kuitenkin keskeinen osa hypertekstin voimaa. Käytä sitä hyväksesi, älä taistele sitä vastaan. Fiksu lukija osaa kyllä kelata juttua taaksepäin, jos se on asian ymmärtämiseksi tarpeen tai häntä kiinnostava yksityiskohta on saanut hänet kiinnostumaan jutustasi muutenkin. Mutta jos silti pidät asiaa ongelmana, voit dokumentinsisäisillä linkeillä yrittää auttaa lukijaa nopeasti löytämään sen, mitä hän "keskelle hypättyään" todennäköisesti tarvitsee. Voit toimia aina a name -elementin jälkeen kuten dokumentin alussa siinä mielessä, että teet esim. teknisen termin ensiesiintymästä linkin sen määritelmään.

Linkitettävyyteen kuuluu myös se, että kun lukija päätyy jonkin linkin kautta sinun dokumenttiasi katsomaan, hän voi helposti päästä selville, mihin kokonaisuuteen dokumentti kuuluu. Tätä aihetta käsittelemme myöhemmin kohdassa Irti irrallisista sivuista.

Käytännön neuvoja a name -elementtien kirjoittamisesta

Kirjoita a name -elementit seuraavasti:

Edellä olevat säännöt ovat siinä mielessä vahvasti yksinkertaistetut, että ne eivät ole kielestä itsestään johtuvia rajoituksia. Tässä on kuitenkin otettu huomioon käytännön seikat kuten selainten bugit ja pyritty menettelyyn, joka varmasti toimii. Syynä suositukseen tekstitason merkkauksen ja linkkimerkkauksen suhteesta on se, että tekstitason merkkaus voi aiheuttaa tekstin värin muuttumisen. Linkkien värien olennaisuuden takia on tällöin parempi, että linkkivärit "voittavat" sellaisen vaikutuksen, ja CSS:n säännöistä seuraa, että sisempi elementti voittaa.

Hypertekstisisällysluettelo

Ellei dokumentti ole lyhyt, sen alkuun kannattaa yleensä kirjoittaa sisällysluettelo, jonka kohdat ovat linkkejä eri osien otsikoihin. Sopiva paikka sille on johdantokappaleen jälkeen. Sisällysluettelon tekeminen voi tuottaa tekijällekin ahaa-elämyksen, kun hän huomaa, että dokumentin jäsennystä voisi parantaa esim. paremmalla otsikoinnilla, osien järjestystä muuttamalla tai osia jakamalla tai yhdistämällä.

Yksinkertainen sisällysluettelo on luontevaa kirjoittaa listaksi (ul-elementiksi), jossa kukin alkio (li-elementti) sisältää vain yhden linkkielementin (a href). Monimutkaisemmassa tapauksessa, kun jutussa on eritasoisia otsikoita, tarvitaan hiukan mutkikkaampi rakenne. Tätä havainnollistaa seuraava esimerkki, joka sopisi Jambalaya-sivumme sisällysluetteloksi.

<h2>Sisällys</h2>
<ul>
<li><a href="#ainekset">Ainekset</a></li>
<li><a href="#astiat">Astiat</a></li>
<li>
  <a href="#valmistus">Valmistus</a>
  <ul>
    <li><a href="#perus">Perusosan valmistus</a></li>
    <li><a href="#lisa">Lisäosan valmistus</a></li>
  </ul>
  </li>
<li><a href="#tarjoilu">Tarjoilu</a></li>
</ul>

Sisällysluettelolla varustettu versio sivusta on rakenteeltaan selkeä, mutta luettelo vie monen mielestä liikaa tilaa. Vaihtoehtona on - etenkin jos luettelon kohtien tekstit ovat lyhyitä - käyttää rakennetta, jossa listan asemesta on linkit vain peräkkäin sopivalla erotinmerkillä kuten pystyviivalla erotettuina, taikka kirjoittaa sisällysluettelo yksiriviseksi taulukoksi.

Kyseinen sivu on rajatapaus sen suhteen, kannattaako siihen kirjoittaa sisällysluettelo. Mutta tämä yksinkertainen esimerkki sopinee havainnollistamaan kaksitasoisen sisällysluettelon tekemistä

Laajalle dokumentille, jossa on eritasoisia otsikoita, voi kirjoittaa myös vain yksitasoisen sisällysluettelon. Silloin voi kunkin luvun alkuun - jonne siis pääsee linkillä sisällysluettelosta - kirjoittaa luvun oman tarkemman sisällysluettelon.