Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana caesarsalaatti lausutaan keesarsalaatti tai seesarsalaatti. Edellinen vastaa sitä, miten antiikin nimi Caesar yleisesti lausutaan suomessa. Vaikka salaatin nimi ei siitä suoraan johdukaan, yritykset ”aidompaan” ääntämykseen johtavat mahdottomuuksiin.
Caesarsalaatti on suosittu salaattityyppi, johon tyypillisesti kuuluu roomansalaattia (eli sidesalaattia), krutonkeja, parmesaaniraastetta ja erityistä caesarsalaattikastiketta, usein myös paahdettuja kananpaloja tai katkaravun tai punaravun pyrstöjä. Sen ”oikeasta” koostumuksesta on kiistelty, mutta Suomessa on lisäksi tehty ongelma nimen lausumisesta.
Kiistatonta on, että nimen alkuosa johtuu Caesar Cardinista, jonka alkuperäinen italiankielinen etunimi oli Cesare. Tässä ei ole syytä pohtia sitä, keksikö Cardini todella tämän salaatin. Olennaista on, että Caesar oli nimi, jonka hän otti käyttöön muutettuaan Amerikkaan ja jota on syytä pitää hänen englanninkielisenä nimenään.
Jos siis sanan caesarsalaatti alkuosa haluttaisiin lausua alkuperäisen ääntämyksen mukaan, olisi käytettävä amerikanenglantia, lähinnä kai Standard American -ääntämystä, joka voidaan foneettisin IPA-merkein kirjoittaa [siːzəɹ], Sen äänteistä oikeastaan yksikään ei ole suomen kielen normaali äänne (sillä [s] on terävämpi kuin suomen s ja [iː] on pituudeltaan suomen lyhyen i:n ja pitkän i:n välillä). Voisi olla kiinnostavaa olla kuulemassa, kun joku tilaa ruuan sillä tavalla lausuen Suomessa.
Koska kyseistä salaattia tarjottiin ensimmäiseksi Meksikossa sijaitsevassa ravintolassa, on mahdollista pitää sen alkuperäisenä nimenä espanjankielistä nimeä ensalada César, jossa jälkimmäinen sana ääntyy (amerikanespanjassa) suunnilleen [sesar] tai [seesar], Toisaalta salaatti keksittiin tarinan mukaan Yhdysvalloista tulleita turisteja varten.
Kielitoimiston sanakirja esittää ääntämisohjeen tai -tiedon [keesar- t. seesar-]. Asu [keesar] on suomeen vakiintunut antiikin nimen Caesar ääntämys, ja [seesar] heijastelee myöhempää ääntämystä ranskassa, englannissa ym. Käytännössä ääntämys seesarsalaatti saattaa olla enemmänkin ruotsin kuin englannin vaikutusta.
Tietysti myös keesarsalaatti on sikäli epäjohdonmukainen ääntämys, että ruokalajin nimen alkuosa ei perustu antiikin latinankieliseen nimeen, vaan sen seuraajiin nykykielissä. Se on kuitenkin tavallinen ja ymmärrettävä ääntämys.
Käytännössä Caesar-nimen s-äänne varsin usein kahdentuu, jolloin ääntämys on keessarsalaatti. Tällainen kahdentuminen on laaja-alainen ilmiö, joka johtuu suomenruotsin vaikutuksesta, eikä sitä pidetä suomen kielen normien mukaisena. Ilmiötä kuvailee laajahkosti Terho Itkosen kirjoitus Kielikellossa 2/1994: ”Orkkideoja” ja ”kanttarelleja”. Yksinkertainen vai kaksoiskonsonantti vierassanoissa?