Sanakirjojen mukaan kokonaisvaltainen tarkoittaa yhä sellaista, missä kokonaisuus on hallitseva osiinsa nähden. Tämä sivistyssanan holistinen vastineeksi sepitetty sana on kuitenkin otettu tarkoittamaan kokonaisuuden kattavaa, ja sitä käytetään epämääräisenä kehumissanana.
Nykysuomen sanakirjan mukaan kokonaisvaltainen on filosofiassa käytetty sana, joka tarkoittaa samaa kuin holistinen. Tämän sivistyssanan se selittää seuraavasti:
Kokonaisuutta, joka on määräävässä asemassa osiinsa nähden, sanotaan holistiseksi. Hahmot ovat holistisia kokonaisuuksia, koska ne ovat muuta kuin osiensa summa. Holistinen ajatustapa.
Kyse on siis alkujaan filosofian termistä, oppisanasta. Sanakirja mainitsee myös termin holismi, jonka se kuitenkin selittää lyhyesti: ”vrt. holistinen”.
Kielitoimiston sanakirjassa viittaukset ovat osittain toisin päin. Sanalle holismi on varsinainen selitys: ”fil. suunta, joka korostaa kokonaisuuden määräävää vaikutusta sen osiin; kokonaisvaltaisuus(oppi).” Sanalle holistinen taas on lyhyt selitys: ”holismin mukainen; holistinen”. Puolipisteen käyttö merkitsee, että kyse olisi eri merkityksistä, mutta kirja kuitenkin selittää sanan kokonaisvaltainen näin: ”jossa kokonaisuus on osia tärkeämpi, muuta kuin osien summa, holistinen”. Jos tärkeämmyys tulkitaan samaksi kuin määräävä asema, kuvauksen alkuosa on olennaisesti sama kuin sanan holistinen kuvaus. Esimerkkinä on kokonaisvaltainen yhteiskuntasuunnittelu, joka ei vaikuta kovin filosofiselta. Kuvauksen jatko ”muuta kuin osien summa” on kuitenkin erittäin epämääräinen. Mistä summasta puhutaan? Jos summalla tarkoitetaan vain joukkoa, kokoelmaa, niin melkein mikä tahansa järjestelmä viruksesta tietokoneeseen on ”muuta kuin osien summa”, mutta tämä ei merkitse, että kokonaisuus välttämättä olisi hallitsevassa asemassa osiin (komponentteihin) nähden.
Voitaisiin tulkita tässä tarkoitettavan, että holistinen on edelleen filosofian termi, kun taas kokonaisvaltainen on muodostunut yleiskielen sanaksi, jonka merkitys on samantapainen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan merkitys on muuttunut toiseksi.
Sanoja holismi ja holistinen vastaavat englannin sanat ovat peräisin vasta 1920-luvulta. Alkujaan holism tarkoitti ajatusta evoluutiosta prosessina, joka muodostaa osista kokonaisuuksia. Sanan nykyiset merkitykset englannissa heijastavat osittain tätä, osittain yleisemmin asioiden käsittelemistä kokonaisuuksina tai järjestelminä.
Muodostukseltaan sana kokonaisvaltainen ei suoraan kuvasta sitä, mitä se ja sana holistinen tarkoittavat alun perin ja nykyistenkin suomalaisten sanakirjamääritelmien mukaan. Alkumerkitystä vastaava olisi pikemmin kokonaisuusvaltainen, sillä muodostuksensa perusteella kokonaisvaltainen viittaisi pikemminkin vallan kokonaisuuteen tai jopa koko vallan omaamiseen. Tämä on ehkä osasyy siihen, että sanan merkitys on voinut muuttua.
Kokonaisuuden hallitsemista tai tarkastelemista voidaan pitää arvokkaana. Poliittisessa ja muussa väittelyssä on tavallista syyttää toista osapuolta siitä, että tämä ei näe kokonaisuutta, ei näe metsää puilta. Tästä päädytään luonnehtimaan omaa näkemystä, analyysia tai tavoitteistoa kokonaisvaltaiseksi. Tällöin se tarkoittaa lähinnä kokonaisuuden kattavaa tai huomioon ottavaa,
Epäselväksi jää, mikä milloinkin on se kokonaisuus, joka katetaan tai otetaan huomioon. Asialla ei olekaan niin merkitystä, koska tarkoitus ei ole puhua sellaisesta.
Kun esimerkiksi optikkoliike mainostaa kokonaisvaltaista näöntutkimusta, kyse ei ole mistään erityisestä kokonaisuudesta saati siitä, että tutkimuksessa kokonaisuus olisi hallitsevassa asemassa osiinsa nähden. Kyse on vain laajasta (tai laajaksi sanotusta) näöntutkimuksesta. Sitä voisi sanoa kokonaistutkimukseksi tai koko näön tutkimiseksi, joskin tämäkin olisi liioittelua, koska kyse on suppeammasta tutkimuksesta kuin silmälääkärin tekemä. Tässä on tartuttu kätevänä ja myyvänä pidettyyn adjektiiviin kokonaisvaltainen.
Erilaisissa termisanastoissa ja vastaavissa kokonaisvaltainen esiintyy varsin monien sanojen määritteinä ilman selvää merkitystä. Muunkieliset vastineet tarkoittavat yleensä kattavaa tms., kuten englannin comprehensive ja ruotsin övergripande. Vaikka joskus vastineena esiintyy holistic tai vastaava, kokonaisvaltaisuudesta puhuminen tuntuu olevan suomalainen erikoisuus.
Kokonaisvaltainen-sanan tuloa kieleen ja merkityksen muuttumista kuvastaa, että Suomen Kuvalehdessä se esiintyy ensi kerran vuonna 1964 ja silloin yhteydessä, jossa sen voidaan ymmärtää tarkoittavan holistista: lause puhuu elämäkerran kirjoittamisesta niin, että ”on aikaa rakentaa kokonaisvaltainen yhden periaatteen toteuttamiseen käytetty elämäntyö saumattomaksi ja ristiriidattomaksi”. Seuraava esiintymä, vuodelta 1966, on virkkeessä ”Haavikon tuotantoa leimaakin sangen kokonaisvaltainen ilmapiiri”. Sitä seuraavassa, samalta vuodelta, merkitys on jo paljon hämärämpi ilmauksessa ”kokonaisvaltaisempia assosiaatiokeskittymiä”. Sitten vuonna 1969 kirjoitetaankin jo työmarkkinaneuvotteluista ja siitä, miten ”kokonaisvaltainen ja pitkäjännitteinen ajattelutapa yleistyi” ja miten tämä ”merkisi aloitteen siirtymistä kentältä työmarkkinajärjestöjen johtomiesten ja taloudellisten asiantuntijain käsiin”. Keskusjohtoisuuden voi toki ajatella olevan jonkinlaista holismia. Vuonna 1970 esiintyy jo ”kokonaisvaltainen palkkapolitiikka”, jolla tarkoitetaan ilmeisesti vain päätöksiä, joissa pyritään toteuttamaan useita eri tavoitteita. Vuonna 1972 kirjoitetaan päivähoitoasioiden ”kokonaisvaltaisesta ratkaisusta”, kun tarkoitetaan ehdotusta, joka koskee päivähoidon eri muotoja.
Sanan kokonaisvaltainen merkityksen muuttuminen on täten ehkä ymmärrettävissä niin, että kokonaisuuden hallitsevuudesta on päädytty tarkoittamaan kokonaisuuden tarkastelemista ja (kaikkien) eri osien huomioon ottamista. Tästä on helppo päätyä siihen, että omaa ratkaisuehdotusta sanotaan kokonaisvaltaiseksi, koska sen ajatellaan todella ratkaisevan ongelman, toisin kuin muiden ehdotukset, jotka olisivat enintään osaratkaisuja.
Voisi kuvitella, että Kotimaisten kielten keskus ei harrastaisi kokonaisvaltainen-sanan sellaista käyttöä, joka ei vastaa sen sanakirjakuvausta, vaan on pikemminkin jonkinlaista kehumiskäyttöä. Sana kuitenkin esiintyy sen sivuilla useasti, osittain lainauksissa, mutta ilman kommenttia, ja lisäksi muutenkin. Tosin muut esiintymät ovat blogeista, joissa ne kuvaavat vain kirjoittajansa kantaa, mutta linja on silti selvä.
Esimerkiksi uutinen Suomenruotsalainen viittomakieli erityisen uhanalainen kertoo, että ”oikeusministeriön selvityksen mukaan kielen elvyttämiseksi tarvitaan kokonaisvaltainen ohjelma”. Avoimeksi jää, miten tällaisen ohjelman pitäisi olla määräävässä asemassa osiinsa nähden. Blogikirjoituksessa Kyllä kansa tottuu sanotaan: ”Kun suositamme, että maahamme saataisiin kokonaisvaltainen kielipoliittinen strategia, tarkoitamme, että siihen tulisi sisältyä paitsi selvitys maamme vähemmistö- ja maahanmuuttajien kielitilanteesta myös kansalliskielten ja englannin suhteista yhteiskunnan eri aloilla, kattavasti. Sitä tarkoittaa kokonaisvaltainen.” Tässäkään ei ole holistisuutta, kokonaisuuden hallitsevaa asemaa, vaan tarkoitetaan laajuutta, kattavuutta. Tuo määritelmä oli esitetty vastauksena Raimo Sailaksen kirjoituksessa Aiheellinen huoli esitettyyn kysymykseen ”Ja eikö sana ’kokonaisvaltainen’ joudakin loppuunkuluneiden inhokkien joukkoon?”