Perhe-sanan merkitys on muuttunut paljon, ja eri merkityksiä on käytössä samanaikaisesti. Entisaikoina perheeseen saatettiin lukea myös tilalla asuvat sukulaiset laajasti ja palvelusväkikin. Sitten käsite rajoittui suppeaksi: pariskuntaan ja heidän luonaan asuviin lapsiinsa. Nyttemmin taas perheeseen voidaan lukea myös muualle muuttaneita lapsia ja heidän lapsiaan taikka kissoja ja koiria.
Sana perhe on tuntematonta alkuperää. Suomen etymologisen sanakirjan kuvaus siitä mainitsee, että se on mahdollisesti perä-sanan yhteyteen kuuluva johdos. (Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan näin on ”mitä ilmeisimmin”.) Sellainen johtosuhde olisi muodostukseltaan selvä, kun otetaan huomioon, että perhe-sanan vanhempi muoto on ollut pereh. Merkityksen kannalta johtosuhde on sen sijaan aivan epäselvä. Sanalla perä on kyllä Nykysuomen sanakirjan mukaan myös merkitys ”kaukainen, etäinen, syrjäinen seutu, kulma, perukka”, ja voisi ajatella, että sellaisella ilmauksella kuin meidän perhe on alkujaan tarkoitettu ’meidän perällä asuvia’.
Emme voi tietää, mikä perhe-sanan alkuperäinen merkitys on ollut. Sanalle on vastineita muissa itämerensuomalaisissa kielissä (joista se on lainautunut saameen), mutta ei kauempana. Voimme siis ajatella, että se on tullut kieleen aikana, jolloin jo asuttiin yleensä vakinaisissa asuinpaikoissa. Näin ollen perhe lienee viitannut jonkinlaiseen yhdessä asuvien ihmisten ryhmään.
Perhe-sanan merkityksen muuttuminen on perheen käsitteen muuttumista. On kuitenkin kielellisesti huomattavaa, että käytetään yleensä samaa sanaa sen sijaan, että eri käsitteille käytettäisiin eri nimityksiä.
Jonkin verran on kyllä käytetty sellaisia sanoja kuin suurperhe, jolle Kielitoimiston sanakirjan kuvaama 1. merkitys on ”samassa taloudessa elävien (tav. läheisten) sukulaisperheiden muodostama kotitalousyksikkö”, ja ydinperhe, joka on sanakirjan mukaan ”tav. vanhempien ja heidän yhteisten lastensa muodostama perhe”. Toisaalta suurperhe voi tarkoittaa myös lapsiluvultaan suurta perhettä, ja tämä lieneekin sanan nykyisin tavallisin merkitys.
Nykysuomen sanakirjan (1951–1961) kuvaus perhe-sanasta alkaa seuraavasti:
varsin. merk.: inhimillinen yhteisö, jonka normaalitapauksessa muodostavat mies, vaimo ja lapset ja johon nykyisen käsityksen mukaan voidaan lukea lisäksi vain jku läheinen sukulainen t. muu näiden kanssa pysyväisesti asuva henkilö, varhemman käsityksen mukaan myös talon vakinainen palvelusväki; vrt. huone-, ruokakunta, talonväki.
Sanakirjassa on ensimmäisenä esimerkkinä ”lapseton perhe”, joten myös lapsettoman avioparin katsotaan olevan perhe. Varmaankin aina on tulkittu myös niin, että myös yksi aikuinen ja hänen lapsensa muodostavat perheen. Perheiden ulkopuolelle jäävät siis vain yksin elävät.
Alkujaan ”perhe” viittasi siis aika laajasti samassa taloudessa asuvaan väkeen, johon saattoi kuulua pariskunnan ja sen lasten lisäksi aiempaa sukupolvea (vanhaemäntä, vanhaisäntä), isännän tai emännän veli, loisia tai vakinaista palkattua väkeä.
Sitten käsite alkoi rajautua pariskuntaan ja sen kotona asuviin lapsiin. Nykysuomen sanakirjan mukainen ”nykyinen käsitys” ei sekään enää vasta vallitsevia käsityksiä. Esimerkiksi perheen kodissa asuvaa lasten isovanhempaa pidettäneen pikemminkin perheen kanssa elävänä kuin perheeseen kuuluvana.
Toisaalta pariskuntaan rinnastetaan nykyisin avoliitossa asuvat ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevat. Tämä liittyy siihen, että avioliiton merkitys on vähentynyt ja ero sen ja avoliiton välillä on kadonnut.
Sana ydinperhe ei kuvaa uutta perhekäsitettä, koska sen määritelmään kuuluu, että lapset ovat yhteisiä. Sana pienperhe taas tarkoittaa epämääräisesti pientä perhettä. Jos halutaan käyttää jotain sanaa kuvaamaan vanhempia lapsineen erotukseksi aiemmista, laajemmista perheen käsitteistä, voisi käyttää sanaa perusperhe. Sitä kuitenkin käytetään erilaisissa merkityksissä, kuten 'tavallinen, tavanomainen perhe' tai erityisesti perheestä, johon kuuluvat isä, äiti ja lapset, ehkä erityisesti vastakohtana yksinhuoltajaperheelle.
Sanalla uusperhe (tai arkikielessä leikillisesti uusioperhe) tarkoitetaan perhettä, jossa kaikki lapset eivät ole pariskunnan yhteisiä. Sellaisia perheitä on tietysti aina ollut. Vaikka avioerot olisivat olleet kiellettyjä tai harvinaisia, ”uusperheitä” on syntynyt, kun leski, jolla on lapsia, menee uuteen avioliittoon. Siten muodostuvasta perheestä vain ei ennen käytetty erityistä nimitystä.
Tilastokeskuksella on oma perheen käsitteensä, joka on melko mutkikas, mutta rajoittuu selvästi ydinperheeseen.
Yhdessä asuminen ei ole aivan selvärajainen käsite. Kautta aikojen on ollut tilanteita, joissa joku perheestä on ehkä pitkäänkin muualla kuin muut, esimerkiksi merillä tai uittotöissä. Sellaisen ei ole katsottu erottavan perhettä. Ehkä olennaista on, että perheellä on yhteinen koti, josta joku kyllä saattaa olla pitkäänkin pois. Tulkinnanvaraisempi on esimerkiksi tilanne, jossa solmitaan avioliitto ilman aikomusta muuttaa yhteen; asutaan ehkä eri maissa ja tavataan kun sopii. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan kyseessä ei ole perhe, koska siinä on määrite ”yhdessä asuvat”. Asianomaiset itse saattavat silti kokea olevansa perhe.
Avioliittolaki käyttää perheen käsitettä, mutta ei määrittele sitä. Laki säädettiin alkujaan vuonna 1929, ja silloin perhe-sana saatettiin ymmärtää toisin kuin nykyisin. Vaikka lakia on monin tavoin muutettu, siinä on alkuperäisen lain tavoin muun muassa määräys, jonka mukaan puolisoiden on yhdessä toimittava ”perheen hyväksi” ja ottaa osaa ”perheen elatukseen”.
Tätä lienee aina ymmärretty suppean perhekäsitteen mielessä niin, että lain velvoite ei koske esimerkiksi puolison vanhempien elättämistä.
Nykyisin perhe-sanaa käytetään usein laajasti niin, että kyseessä eivät suinkaan välttämättä ole vain samassa taloudessa asuvat ihmiset eivätkä välttämättä edes ihmiset, vaan perheeseen kuuluvaksi saatetaan mainita koiria, kissoja ym. Esimerkiksi gradussa Perheen diskurssit työuupuneiden haastatteluissa (2013) kerrotaan haastateltujen vastauksista: ”Aineiston lyhyimmässä perheen määritelmässä perheeseen kuuluu vain tutkittavan puoliso, kun taas laajimmassa määritelmässä perheeseen kuuluvat lisäksi lapset puolisoineen, lapsenlapset, haastateltavan omat vanhemmat, sisarukset, ystävä ja perheen koira.”
Henkilöjutuissa yms. esitettävät ”Perheeseen kuuluu – –” -jutut kai pitää tulkita niin, että käsiteltävä henkilö on ilmoittanut joidenkuiden ja joidenkin olevan itselleen tärkeitä läheisiä ihmisiä tai muita.