Suomen kielen normien muutoksia, luku 5 Taivutusmuotojen muodostus:

Avatar : avattaren ∼ avatarin

Uudehkoa lainasanaa avatar on taivutettu vieraana sanana, esimerkiksi avatarin. Kielikellon 2/2009 kirjoituksessa Avatar sanotaan kuitenkin:

Sanaa voi taivuttaa kahdella tavalla, joko vierassanana tai suomalaisena tar-lop­pui­se­na sanana. Vierassanaan liitetään taivutuspäätteet  i-sidevokaalin avulla: avatarin, avataria, avatariin. Toisaalta avatar voi taipua samoin kuin esim.  kuningatar: avat­ta­ren, avatarta, avattareen.

KSK esittää tämän mukaisesti sanalle avatar kaksi taivutustapaa. Vaikka asiasta ei aiemmin ollut erityistä normia, ”suomalainen” taivutus poikkeaa uusien lainasanojen taivuttamisen yleisestä linjasta. Se on myös outo siksi, että lähes kaikki suomen kielen tar-loppuiset sanat (kuningatar, kaunotar, pariisitar ym.) tarkoittavat nais­puolista ihmistä tai olentoa, kun taas avatar-käsite ei ota kantaa sukupuoleen. (Ainoa poikkeus Kieli­toimiston sana#kirjassa on tatar; lisäksi on harvinaisia laina­sanoja kuten sitar ja magnetar. Muissa tar-loppu on johdin, joka perustuu alkujaan sanaan tytär.)

Sana on aiemmin esiintynyt (mm. vuosien 1909–1922 Tieto­sana­kirjassa) asussa avatara hindulaisuuden käsitteenä, joka tarkoittaa jumalan inkarnaatiota (tavallisesti ihmisen muodossa). Alku­perä on sanskritin sanassa avatāraḥ ’laskeutuminen’. Sanaa on tässä merkityksessä käytetty suomessa myös asussa avataara.


Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 5.11.2026.

Tämä sivu kuuluu n avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.