Euron symbolista ja lyhenteistä

Kirjoita rahasummat ensisijaisesti niin, että rahayksikkö ilmaistaan sanoin, esimerkiksi "42 euroa". Euron symbolia voi käyttää silloin, kun tietää, miten sen saa luotettavasti aikaan. Se kirjoitetaan suomessa luvun perään, siitä välilyönnillä erotettuna. Kansainvälinen koodi EUR kuuluu erikoistilanteisiin kuten pankkitoimintaan. Sentille ei tarvita lyhennettä, vaan lyhyyden vaatiessa kirjoitetaan esimerkiksi "0,17 €".

Euron lyhenteet - sekoilu seis!

Helsingin Sanomat julkaisi alla lainatun kirjoitukseni mielipidesivullaan 1998-12-20 otsikolla Euron symbolista aiheutuu alkuun ongelmia. Kuvituksena oli euron tunnus Euroopan uusien rahojen (kolikoiden) keskellä. Tähän versioon olen liittänyt kuvitukseksi vain euron symbolia esittävän kuvan.

"Euron lyhenteet huomioitava"

Edellä olevaan kirjoitukseeni vastasi EU-kielenhuoltaja Aino Piehl Kielitoimistosta Helsingin sanomissa 1998-12-24. Otsikko lienee siinäkin toimituksen muotoilema.

Sen jälkeen Piehl toteaa, että "juuri tällaista ratkaisua Kielitoimisto suositteleekin". Tosin sen jälkeen on suluissa huomautus "silloin kun euron lyhentäminen tosiaan on tarpeen", mikä varaus toki sisältyy myös minun kirjoitukseeni.

Tätä taustaa vasten on merkillistä, että Kielitoimiston omassa aineistossa käytetään juuri niitä sekaannuksia aiheuttavia lyhenteitä. Erityisesti Kielitoimiston Web-sivuilla olevassa Piehlin kirjoituksessa Kielenhuolto ja EU käytellään ilmaisuja "e" ja "snt" ja todetaan, että niitä "voi käyttää". Esimerkkeinä mainitaan mm. ilmaisut "Hinnat 49 e:sta ylöspäin" ja "Pieni kahvi 95 snt". Kannanotot lienee tulkittava seuraavasti:

Kahteen ensimmäiseen kohtaan ei ole huomauttamista, ei myöskään viimeiseen. Mutta onko kolmas kohta lainkaan tarpeen? Tähän pyrin vastaamaan jäljempänä.

Piehl kirjoittaa, että "yhtenäiseen käytäntöön ei kuitenkaan päästä ennen kuin kaikilla on tietokoneet ja ohjelmat, joilla euron merkkiä voidaan käyttää". Ajatus on outo. Kaikilla ei vieläkään ole tietokoneita ja ohjelmia, joilla esimerkiksi ä-kirjainta voidaan käyttää. Pitäisikö sen vuoksi laatia virallinen suositus ä:n korvikkeesta?

Vielä oudompaa on, että Kielikello-lehden teemanumerossa 3/1998 esitetyissä kirjoittamisnormeissa on toisaalta edellä kuvattu kanta euron lyhenteisiin, toisaalta kategorinen kannanotto:

Tässä on sentään kyse varsin yleisen ja vakiintuneen käytännön torjumisesta - käytännön, joka toki on hiukan huonompi kuin suositeltu vaihtoehto mutta jonka ei vuosikymmeniä jatkuneessa käytössä ole todettu aiheuttavan mainittavia ongelmia. Lisäksi kyseisten merkkien käyttöönotto on samaa luokkaa oleva ongelma kuin euron symbolin käyttöönotto. Asiat liittyvät jopa hyvin kiinteästi toisiinsa, sillä olipa ratkaisussa kyse Windowsin europäivityksestä, ISO 8859-15:stä tai Unicodesta, hattu-s:n ja hattu-z:n mukana tulee myös euron symboli!

Kielitoimiston linja tuntuu oudon epäjohdonmukaiselta. Yhtäältä sanotaan, että jos lyhentää pitää, niin suositellaan euron symbolia, mutta toisaalta se on "suositellut merkin kanssa vaihtoehtoiseksi lyhenteeksi pientä e-kirjainta" (korostukset minun). Tässäpä ei siis olisikaan kyse korvikkeesta, jota käytetään paremman puutteessa, vaan vaihtoehdosta. Kummankohan vaihtoehdon haluaisi valita se, joka joutuisi toisen takia tekemään vähän töitä? Olisiko houkuttelevaa suorastaan väittää, että se on mahdoton - mistäpä maallikot osaisivat asiaa arvioida? Ja kielitoimiston dokumentissa Usein esitettyjä kysymyksiä sanotaan: "Silloin kun euron lyhennettä tarvitaan (taulukoissa, lomakkeissa ja esimerkiksi hintojen merkinnässä), voidaan käyttää yleiskielisessä tekstissä joko euron merkkiä € tai pientä e-kirjainta." Tässä ei siis e-kirjainta edes esitetä toissijaisena vaan rinnakkaisena vaihtoehtona!

Piehl käsittelee sentin lyhennettä tavalla, joka antaa olettaa, että hänkin pitäisi parhaana välttää sitä - ja toteaa, että "aika näyttää, kuinka paljon käyttöä sentin lyhenteelle yleensäkään on". Kuitenkin hän sanoo, että "tarpeen varalle on siis nyt olemassa lyhenne snt". Mutta eikö ennen lyhenteen virallista vahvistamista pitäisi ensin pitäisi miettiä, tarvitaanko lyhennettä?

Piehl arvioi, että "hintamerkinnöissä kirjavuudesta päästään varmaan eroon vuonna 2002" ja että silloin ei ole tarpeen osoittaa valuuttaa. No, todellisuudessa koko maailma ei sentään siirry euroon, joten kyllä valuuttasymboleita tarvitaan. Siirtyminen tuskin sujuu ihan noin sutjakasti. Vuoden 1963 rahanuudistuksen jälkeenkin monet vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä, ajattelivat "vanhoja markkoja" ja sekottivat uudet ja vanhat keskenään. Siirtymisen helpottamiseksi tulisi euron symbolia hintamerkinnöissä käyttää vielä kauan vuoden 2002 jälkeenkin. Olkoon se yhtenä muistutuksena etenkin vanhemmille, muutoksia vaikeammin omaksuville ihmisille siitä, että ei enää ole markoista kyse ja että satanen on paljon isompi raha kuin ennen. Itse asiassa ei liene mitään syytä pudottaa euron symbolia hinnoista pois, kun se on kerran mukaan saatu. Monissa maissa valuutan symboli on hinnoissa mukana vaikka ei ole mitään erityistä vaaraa siitä, että ihmiset eivät tietäisi, mikä valuutta on kyseessä.

Piehlin kirjoitusta kommentoi Helsingin Sanomissa 1998-31-12 ollut Hannu Tuomisen kirjoitus otsikolla Sentin lyhenteestä pitäisi tehdä järkevä. Hän lähtee siitä, että "euroa pienemmälle yksikölle on käyttöä". Tätä tuskin kukaan on epäillytkään. Erittäin epäilyttävä on sen sijaan ajatus, jonka mukaan "kaupoissa [on] hyllykaupalla tavaraa, jonka arvo on luontevaa ilmoittaa sentteinä".

Päinvastoin hintojen ilmoittaminen sentteinä on ehdottomasti torjuttava. Se aiheuttaa vain sekaannuksia monestakin syystä, ei vähiten rinnakkaisten, markka- ja euromääräisten hintojen käytön takia. Eihän hintalapuissa nykyisinkään yleensä lue "50 p" vaan "0,50" (tai "0,50 mk").

Tuominenkin pitää lyhennettä "snt" kömpelönä. Hänen ehdottamansa "c" on kylläkin lyhyt, mutta se on erityisen huono muutoin. Koska euron symboli voidaan nähdä C-kirjaimena, jossa on kaksi vaakaviivaa, niin c-kirjain muistuttaisi sitä liiaksi, kun niitä käytettäisiin samoissa yhteyksissä. On erittäin hämäävää, jos rahayksikön ja sen sadasosan merkit ovat samannäköisiä!

Keskustelua

Kirjoitukseni herätti keskustelua heti 1998-12-20 alkaen uutta keskustelua nyyseissä, tällä kertaa ryhmässä ryhmässä sfnet.atk.ohjelmointi otsikolla EUR, Eur, eur, euroa, e. Keskustelun aloitusartikkelissa Markku Nevalainen tiivisti kantani hyvin (tosin virheellisiä kirjoitusasuja käyttäen):

Hän esitti epäilyksen, että monet vanhat kirjoittimet eivät ikinä osaa luoda euron symbolia ja että "usein lyhennyksiä joudutaan käyttämään siksi, että paperilla, taulukossa tms. ei ole tilaa täysmittaisen muodon esittämiseen".

Keskustelussa on käsitelty tämäntapaisia aiheita aika monipuolisesti. Vaikuttaa siltä, että suurin osa euron symbolin esittämisen ongelmista on voitettavissa. Vaikeinta ei ehkä olekaan saada euron symboli paperille vaan sen sisällyttäminen dataan, joka siirretään ohjelmasta tai tietokoneesta toiseen. Oletettavasti käytännössä yleisimmäksi tulee muodostumaan ISO 8859-15:n eli ISO Latin 9:n käyttö. Se edellyttää ennen muuta sitä, että meili-, nyysi- ja tekstinkäsittelyohjelmat, Web-selaimet ja muut ohjelmat osaavat tunnistaa ns. Mime-otsakkeet ja niissä olevan tiedon merkkikoodista. Lisäksi niiden tietenkin tulee tunnistaa koodi iso-8859-15 ja osata tukea sitä.

SFS on 2000-03-27 vahvistanut kansallisen standardin SFS ISO/IEC 8859-15, joka sisällöltään täysin vastaa edellä mainittua kansainvälistä standardia ISO 8859-15. Aiheesta kertoo Erkki I. Kolehmaisen kirjoitus Uusi suomalainen merkistöstandardi.

Onko pakkotilanteita?

Onko todella olemassa tilanteita, joissa ei voida käyttää euro-sanaa eikä euron symbolia? Tai onko tilanteita, joissa sentti-sanalle tarvitaan lyhenne?

Jälkimmäinen kysymys on helppo: Silloin, kun olisi tarvetta sentti-sanan lyhentämiseen esimerkiksi taulukoissa tai hintamerkinnöissä, on joka tapauksessa syytä esittää rahasummat euroina - ei siis sentteinä eikä euroina ja sentteinä. Mainittakoon vielä, että lyhenteet "snt" ja "s" olisivat molemmat lähinnä käsittämättömiä ulkomaalaisille. Kun kyse on laajan alueen yhteisestä valuutasta, tämä olisi kohtuutonta. Sana "sentti" euron sadasosan merkityksessä varmaan tulee suomen kieleen vaikka syntyykin sekaannuksia mm. Yhdysvaltain dollarin sadasosan ja sanan vanhojen puhekielisten merkitysten 'senttimetri' ja 'senttilitra' kanssa; mutta mitään lyhennettä sille ei sentään tarvita sekaannuksia lisäämään.

Tilanteet, jossa ei voida käyttää euro-sanaa eikä euron symbolia, rajoittuvat sellaisiin, joissa rahayksikön ilmaisemiseen on jostakin syystä käytettävissä niin pieni tila, että "euroa" ei mahdu siihen, ja joissa euron symbolia ei ole tarjolla. Pelkkä tilansäästö esimerkiksi normaalissa tekstissä ei kelpaa perusteeksi.

Olettakaamme, että esimerkiksi taulukkomuotoiseen esitykseen ei kerta kaikkiaan mahdu viittä kirjainta. Esitysmuodon muuttaminen vaatisi ehkä paljon työtä esimerkiksi siksi, että ohjelma, joka on sen tuottaa, on tehty huonosti. Eikä tätä työtä ehkä haluta tehdä siksi, että oletetaan, että kohta voidaan käyttää euron symbolia. Halutaan siis helppo tilapäisratkaisu.

Yleiseltä kannalta voidaan todeta, että joissakin tilanteissa joudutaan käyttämään tilapäislyhenteitä - jopa sellaisille ilmaisuille, joilla on myös virallinen lyhenne tai joita virallisten suositusten mukaan ei pitäisi lyhentää lainkaan.

Tilapäisenä lyhenteenä suotavin olisi suuraakkosin kirjoitettu EUR, koska se jo on muissa erikoistilanteissa käytössä. Kuitenkaan ei paljoa säästä tilaa euroa-sanaan verrattuna, varsinkaan jos fontti on suhteellinen. Joissakin tilanteissa on tosin mahdollista kirjoittaa EUR suuraakkosin pienemmällä kirjasinlajilla kuin normaali teksti.

Niinpä pakkotilanteissa saatetaan joskus päätyä käyttämään eurosta esim. lyhennettä "e" tai "e.". Jälkimmäinen olisi parempi, koska pisteen käyttö tuo hiukan paremmin esiin sen, että kyseessä on lyhenne eikä vakiintunut symboli. Toisaalta esimerkiksi dokumentti Report on the Euro in IT Standardization suosittaa pakkotilanteisiin, joissa vain yhtä merkkiä voi käyttää eikä euron symboli ole käytettävissä, nimenomaan isoa E-kirjainta. Missään tapauksessa tällaisista hätäratkaisuista ei pidä tehdä sääntöä. Se merkitsisi jo puolinaista hyväksyntää ja olisi omiaan johtamaan sekavaan käytäntöön. Lisäksi se hyvin helposti tulkittaisiin vaihtoehdoksi, joka yhtä hyvä tai lähes yhtä hyvä kuin euron symboli. Näin tehtäisiin mieluusti, koska se on vähemmän työtä vaativa vaihtoehto.

Kaikkia muita euron lyhenteitä kuin euron symbolia on siis syytä pitää tapauskohtaisina tilapäislyhenteinä, jotka on aina selitettävä kyseisessä asiayhteydessä, kuten tilapäislyhenteet yleensäkin.

Otetaanpa vielä seuraava analogia. Punnan merkki £ ei suinkaan ole kaikissa ohjelmissa ja laitteissa käytettävissä. Sen asema merkistöstandardeissa on varsin epäselvä, eikä sen voi katsoa kuuluvan Ascii-merkistöön. Iso-Britannia on ollut ja on tärkeä kauppakumppanimme, eikä edes ole siirtymässä euroon. Eikö siis pitäisi olla huolestuneita asiasta ja kehittää punnalle lyhenne - esimerkiksi "pnt" - jota voisi käyttää silloin, kun nimeä ei voi kirjoittaa kokonaan eikä £ ole käytettävissä? Ja toinen analogia, joka toivottavasti osoittaa lyhenteen "snt" tarpeettomuuden: Ascii-merkistö sisältää dollarin symbolin $ mutta ei centin symbolia ¢. Miten on ymmärrettävissä, että USA:ssa on selvitty tilanteesta, vaikka siellä ei juuri ole haaveksittukaan laajemmista merkistöistä kuin Ascii, ennen kuin muun maailman vaatimukset herättivät? Helppoa: siellä, missä pitää lyhentää, on ilmaistu centit dollarin osina (desimaaleina).

Helsingin Sanomien jutussa EU-kielellä on ihan oma hoitajansa (1999-01-24) kerrotaan EU-kielenhuoltaja Aino Piehlin kommentoineen: "Ei snt lyhennä kauheasti sanaa, mutta sentin lyhennettä ei kovin paljon kuitenkaan tarvita. Missä näet nykyisin pennin lyhenteen?"

Lisähuomioita

Rahayksikön ilmaiseminen sanalla on normaalikieltä

Standardi SFS 4175, Numeroiden ja merkkien kirjoittaminen, sanoo yksiselitteisesti:

Mitä tyylikkäämmäksi teksti on tarkoitettu, sitä enemmän lyhenteet ja symbolit häiritsevät tekstin keskellä. Arvokkaassa asiatyylissä suvaitaan yleensä vain tavallisimpia lyhenteitä, kaunokirjallisuudessa ei niitäkään.

Mistä euron symboli on peräisin?

Fonttien suunnittelijoiden ja valitsijoiden on hyvä ottaa huomioon, että euron symbolin ulkoasun tulisi vastata tätä eikä johtaa ajatuksia C-kirjaimeen, jonka päällä on =-merkki.

Miksi "e" ei tyyliteltynäkään ole hyvä merkki eurolle

Joskus on pyritty esittämään euron lyhenteenä käytetty e-kirjain tyyliteltynä, erikoisella tavalla, eri fontilla kuin normaali teksti. Tämä merkitsisi lisääntyviä sekaannuksia, koska käytettäisiin erillisen symbolin kaltaista merkkiä, joka kuitenkaan ei ole se oikea euron symboli.

Lisäksi tyylitelty e-kirjain muistuttaa harhauttavasti estimated symbol -nimistä merkkiä (U+212E). Estimated symbol on ulkoasultaan tyylitelty e,
jossa vasemman puolen kaaren keskiosa on paksunnettu,
samoin oikean puolen kaaren alaosa.

Estimated symbol on ulkoasultaan tyylitelty e,
jossa vasemman puolen kaaren keskiosa on paksunnettu,
samoin oikean puolen kaaren alaosa.

Kyseinen merkki, josta on käytetty myös nimeä "EEC sign", tarkoittaa, että paino tai tilavuus on ilmoitettu määrätyt mittaustarkkuus- yms. normit (direktiivit 75/106/EEC ja 76/211/EEC ja niiden muutokset, amendments) täyttävällä tavalla. Merkin muodosta ks. Michael Eversonin artikkelia The ESTIMATED SIGN in implementation. Sekaannuksia lisää se, että tätä merkkiä käytetään etiketeissä, tuoteselosteissa ja muissa yhteyksissä, joissa sekaantuminen euroa tarkoittavaan e:hen ei ehkä jäisi vain teoreettiseksi. Jos etiketissä lukee vaikkapa "0,75/e" niin, että e:n tilalla on estimated symbol, niin tarkoittaako se 0,75 euroa? (Esimerkki on italialaisvalmisteisesta, Suomesta ostetusta ruokaöljypullosta, jossa se tarkoittaa, että öljyä on 0,75 litraa siten, että tämän arvion, estimaatin, luotettavuus vastaa määrättyjä normeja.)

Euroon liittyviä oikeinkirjoitusasioita

Euro Web-sivuilla

Yleensä Web-sivuillakin on syytä käyttää ensisijaisesti sanaa "euro". Teknisistä syistä ei mikään tapa esittää euron symboli toimi täysin luotettavasti. Jos euron symbolia haluaa kuitenkin käyttää, niin paras ratkaisu on luultavasti niin sanottu entiteettiviittaus €. Luvun ja euron symbolin välissä on syytä käyttää ns. sitovaa eli yhdistävää välilyöntiä   normaalin välilyönnin asemesta. Täten esimerkiksi ilmaisu 42 € (42 euroa) kirjoitettaisiin näin:
42 €

Erilaisia oikeita (ja myös vääriä) tapoja esittää euron symboli HTML:ssä olen käsitellyt kirjoituksessani The euro sign in HTML.

Euron nimi muilla kielillä

Erityisesti on huomattava, että useimmissa kielissä sana "euro" kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella kuten muutkin valuuttojen nimet, paitsi tietysti virkkeen alussa. Poikkeuksen muodostaa saksa, jossa kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Englannissa monikkomuoto on "euros", vaikka virallisessa EU-englannissa käytetäänkin taivuttamatonta muotoa "euro".

Huomiota eräistä sekaannuksista

Lexitec julkaisee kieliaiheista nettilehteä, jonka numerossa 4 on laajahko artikkeli Eurovaluutan merkitseminen, jossa väitetään, että euron sadasosalle "on jo vakiintunut kansainvälinen lyhenne, joka löytyy tietokonemerkistöistäkin: ¢". Lisäksi siinä on keksitty jälleen uusi vaihtoehto euron symbolille: iso E-kirjain. Siinä on myös ehdottomasti väärä tapa esittää euron symboli HTML:ssä, nimittäin , joka on yksiselitteisesti määrittelemätön eli seurauksena voi olla ihan mitä vaan; oikea ns. numeerinen viittaus olisi €. Artikkelissa on kuitenkin paljon hyviäkin taustatietoja, huomioita ja linkkejä.

Vielä esimerkki siitä, millaiseen tilanteeseen on jouduttu, kun euron symbolia ja e-lyhennettä on suositeltu rinnakkain. Joulun alla 1998 sain Editan lomakeryhmän asiakaslehden Printin numeron, jossa on s. 3 artikkeli Uusittuja standardeja. Siinä kerrotaan, että elokuussa on standardista SFS 4175 hyväksytty uusittu versio. Vaikka sivun kuvituksessa vilisee euron symboleja ja vaikka itse standardi käsittelee myös euron symbolia, artikkelin teksti toteaa niistä vain:

Hyvin herkästi siis tartutaan lyhenteen e käytön mahdollisuuteen, jos sellainen mitenkään tarjotaan.

Euron ja sentin nimeä ja lyhenteitä ruotsin kielessä käsittelee Mikael Reuter kirjoituksessa Euro och Euroland. Sen linja horjuu samaan tapaan kuin edellä kuvattu kielitoimiston linja: se suosittaa kyllä ensisijaisesti sanoina kirjoittamista tai euron symbolin käyttöä mutta toteaa esimerkiksi e:n käytöstä: "[ett litet e] bör kunna användas också på svenska åtminstone under en övergångsfas: varan kostar 27 e". Toisaalta se kiinnittää huomion tärkeään asiaan lyhenteessä "snt":

Muutoinkin on syytä korostaa sitä, että rahasummien merkitseminen aina euroina joko sanaa "euro" tai euron oikeaa symbolia käyttäen on myös kielten- ja kansainvälisyyttä ajatellen ehdottomasti paras ratkaisu. Sentin nimeä, lyhennettä tai tunnusta ei pitäisi lainkaan käyttää esimerkiksi hintamerkinnöissä, koska siitä aiheutuu vain sotkua. Merkintä "75 snt" olisi suomen kielen pohjaltakin hämärä, ruotsin kannalta tolkuton ja maahamme piipahtaneelle satunnaiselle matkailijalle osoitus siitä, että maassa on käytössä jokin outo valuutta.

Helsingin Sanomissa oli 2000-10-27 kirjoitus, jonka otsikko kehotti käyttämään sentin lyhennettä "snt". Itse jutussa kyllä suhtauduttiin epäileväisesti siihen, tarvitaanko sentille lainkaan lyhennettä. Siinä ei kuitenkaan tehty tuosta oikeasta kysymyksestä ja sen ilmeisestä vastauksesta oikeaa päätelmää.

Mainitussa kirjoituksessa sanotaan, että kouluopetuksessa tarvittaisiin sentin lyhenne siinä vaiheessa, kun ei vielä ole opeteltu desimaaleja. Ajatus on harvinaisen absurdi. Pitäisikö lapsiparoille opettaa jokin kummallinen lyhenne, joka ei lyhennä juuri mitään (vertaa ilmaisuja "25 snt:n" ja "25 sentin") ja jota ei juuri missään muualla kuin koulussa käytetä? Ei sellaisen kirjoitusasun kuin "0,25 euroa" (tai vastaava käyttäen euron symbolia) käyttö vaadi mitään erityistä desimaalilukujen opettelua. Voidaan ihan hyvin vain kertoa, että pilkun oikealla puolella on senttien määrä ja että sata senttiä on yksi euro.

Tämä tietysti edellyttää, että kun luku ilmaisee sekä eurot että sentit, ilmoitetaan sentit aina kahta numeroa käyttäen. Siis esimerkiksi "0,50 euroa", ei "0,5 euroa". Oli erittäin vakiintunut käytäntö, että rahayksikön sadasosien ilmoittamisessa on kaksi numeroa. Vasta euroaikana ovat jotkut ruvenneet jättämään tarpeettomaksi luullun loppunollan pois. Tarpeetonhan se ei ole, vaan se auttaa hahmottamaan luvut oikein ja lukemaan ne sujuvasti: pilkusta oikealle oleva numerojono luetaan suoraan lukuna; esimerkiksi "2,50 euroa" luetaan "kaksi euroa (ja) viisikymmentä senttiä".

Kielitoimiston sivuilla on kooste Euro ja sentti suomeksi. Kuriositeettina voidaan mainita, että sen mukaan sentin lyhentämisessä on muissakin maissa käytössä erilaisia vaihtoehtoja, mm. "c", "ct", "cts" ja "ctms".

Lopuksi: euron symboli toimii hyvin - oikeissa yhteyksissä

Jo toukokuussa 2000 arvioi Erkki I. Kolehmainen kirjoituksessaan Euron merkin toteutuksissa päästy hyvään vauhtiin (Tieken Edisty-lehden numerossa 2/2000), että euron merkin "toteutus ei ole ollut ongelmatonta, mutta toimivia ratkaisuja alkaa olla jo runsaasti tarjolla".

Mutta on muistettava, että hyvin monissa yhteyksissä merkkivalikoima on edelleenkin varsin rajallinen, ainakin käytännössä. Esimerkiksi meilissä ("sähköpostissa") ei ole syytä käyttää euron symbolia, elleivät osapuolet voi sopia jostakin menettelytavasta, joka varmasti toimii. Normaalitekstiin sopii miltei aina parhaiten rahayksikön ilmaiseminen sanallisesti.

Lopputiivistelmä:

euron nimi on suomen kielessä "euro" ja se taipuu kielen normaalien sääntöjen mukaan
euron symboli on U+20AC EURO SIGN; jos ei tiedä, miten se tuotetaan jossakin käyttötilanteessa luotettavasti, ei pidä yrittää käyttää eurolle mitään muuta symbolia kuin sanaa "euro"
sentille ei ole mitään erityistä symbolia (muuta kuin sana "sentti") eikä vakiintunutta lyhennettä eikä sellaista tarvitakaan; siellä, missä lyhentäminen on tarpeen, voidaan ilmaista rahasumma euroina ja sentit euron desimaaleina.

Kirjoitukseni The euro sign in HTML käsittelee euron symbolin esittämiseen liittyviä teknisiä kysymyksiä (lähinnä Web-sivujen osalta).