Liitepartikkeli on sanan loppuun kiinnittyvä liite, jollaisia ovat fokuspartikkelit ‑kin, ‑kaan ~ ‑kään (vieläkin, vieläkään), kysymyspartikkeli - ko ~ -kö (tuletko), sävypartikkelit -han ~ -hän (tulehan), -pa ~ -pä (tulepa) ja - s (tules) sekä liitekonjunktio -kä (enkä) (» § 126–).
Liite-termin se kuvaa lyhyesti: ”Liite on itsenäisenä sanana esiintymätön morfeemi, joka liittyy sananmuotoon, ei vartaloon, esim. sinullahan, teitkö, enkä.” Se kuitenkin rajaa: ”Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet ovat pikemmin taivutuspäätteitä kuin liitteitä siinä suhteessa, että ne liittyvät nominatiivimuotoisen sanan vartaloon (piirteesi); ne sijoittuvat kuitenkin muiden taivutuspäätteiden jälkeen (perhettämme, perheessäni).”
Morfeemi-sanaan sisältyy ajatus, että liitteellä on oma merkityksensä: ”Morfeemilla tarkoitetaan kielen pienintä yksikköä, jolla on itsenäinen merkitys.” Merkityksen käsite on tässä kuitenkin ymmärrettävä väljästi. Esimerkiksi sana minäkin tarkoittaa aika lailla samaa kuin minä myös, joten ‑kin-liitteellä voi sanoa olevan siinä sama merkitys kuin sanalla myös. Sen sijaan kysymyksessä Tuletko kaukaakin? ei ‑kin-liite viittaa mihinkään, vaan lähinnä pehmentää kysymystä; pelkkäTuletko kaukaa? voisi tuntua töksähtävältä.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 27.11.2025. Muokattu 28.11.2025.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.