Rektioiden kuvauksen sopiva paikka olisi yksikielisessä sanakirjassa, jossa se olisi muiden sanaa koskevien tietojen joukossa. Erityisesti esimerkistö havainnollistaisi rektiota. Ei ole kuitenkaan näköpiirissä, että suomen kielen sanakirjoja täydennettäisiin sellaisiksi.
Kun rektioiden kuvaukset esitetään erikseen, joudutaan siihen, että joidenkin sanojen rektiot ovat yksinkertaisia esittää, joidenkin taas vaativat esimerkkejä ja selityksiä. Pitkähköjä kuvauksia vaativat erityisesti sanat, joilla on vaihtoehtoisia rektioita, ehkä niin, että niillä on tyyli- tai murre-ero tai kielen normeissa on vaihtelua.
Esimerkiksi sanan ahdistua rektio voitaisiin esittää tiiviisti ilmauksella ”ahdistua ‑stA”, joka tarkoittaa, että sanalla on täydennys, joka on ‑stA-päätteisessä sijassa eli elatitiivissa. Havainnollisempi voisi olla ”ahdistua jostakin”, mutta tällainen ílmaus olisi usein pitkä, esimerkiksi ”rakastua johonkuhun tai johonkin”. Joka tapauksessa tällainen kuvaus olisi muoto-opillinen eikä kertoisi, mikä täydennyksen merkitys olisi. Useinkin täydennyksen merkitys voidaan suoraan päätellä sanan merkityksestä, mutta on myös tapauksia, joissa sanalla on useita täydennyksiä tai vaihtoehtoisia täydennyksiä, ja tällöin tarvitaan merkitystenkin selityksiä.
Niinpä tässä on päädytty esittämään rektiot