Suomen sanojen rektiot kuvailevissa ja normatiivisissa lähteissä

Suomen kielen sanojen rektioita on kuvattu sanakirjoissa, kieliopeissa ja kielenoppaissa melko vähän ja hajanaisesti. Sanakirjat olisivat sopivin paikka sellaiselle tiedolle, mutta yleensä rektio ilmenee vain niiden esimerkeistä, jos niistäkään. Tosin Nykysuomen sanakirja sisältää muutamien verbien kuvauksissa melko järjestelmällisen tiedon rektiosta.

Kielikellon 1/1991 kirjoitus Aakkosista kööriin, joka käsittelee Suomen kielen perus­sana­kirjan syntyä, esittää yhtenä syynä yksi­kielisen sana­kirjan tarpeeseen seuraavan:

Perussanakirjassa annetaan myös esimerkkejä sanojen käytöstä lauseissa. Esimerkkien tehtävänä on tarkentaa haku­sanojen merkitysten kuvausta ja kertoa, millaisissa lause­rakenteissa sanat tyypillisesti esiintyvät. Erityistä huomiota on kiinnitetty ongelmallisiin rakenteisiin, vaikkapa siihen, miten käyttäytyy vieras­peräinen teon­sana konsultoida. Perus­sana­kirjassa on tämän haku­sanan kohdalla kaksi käyttö­esimerkkiä: konsultoida työtoveriensa kanssa ja konsultoida erikois­lääkäriä potilaan hoidosta. Nämä mallit auttanevat käyttämään kyseistä sanaa oikein.

Esimerkeistä voi kuitenkin päätellä vain sen, että niiden mukainen rektio on yleis­kielessä käytössä ja oikein, ellei esimerkkiin liity huomautusta vältettävyydestä, murteellisuudesta tms.

Kuitenkin rektiot ovat osa kielen järjestelmää. Vaikka mikään kieliopin tai sanakirjan sääntö ei sano, että kunnioittaa-verbin objekti on aina partitiivissa, jokainen suomea äidin­kieleenään puhuva varmaan kokee ilmauksen kunnioitan sinut tai kunnioitan päätöksesi virheelliseksi, suorastaan kielen­vastaiseksi.

Kun kielessä alkaa esiintyä rektiosta poikkeavia ilmauksia (kuten tiedotan oppilaita), ei siis ole mitenkään selvää, että niitä voidaan pitää virheinä. Ainakin voi olla vaikeaa vakuuttaa sellaisen ilmauksen virheellisyydestä, joka ei riko mitään kirjoitettua sääntöä. Lisäksi voi syntyä epäselvyyttä siitä, muuttuuko merkitys.

Kielenoppaissa on kannanottoja lähinnä tapauksiin, joissa jotakin rakennetta on ruvettu käyttämään eri tavalla kuin aiemmin ja tähän otetaan kantaa. Tunnetuin tapaus lienee se, että verbin alkaa rektio on normien mukaisessa yleiskielessä vaatinut määritteen A-infi­ni­tii­viin (aloin tehdä), mutta pitkällisten kiistojen jälkeen on hyväksytty myös länsi­murtei­den mukainen MA-infinitiivin illatiivi (aloin tekemään).

Kielitoimiston kielioppioppaassa käsitellään rektioasioita lähinnä luvussa ”Sanan sijamuoto lauseessa”, etenkin sen osassa ”Tyytyväinen asiaan vai asiasta – Rektio­kysymyksiä”, jonka viimeisenä kohtana on ”Aakkosellinen sanahakemisto (rektiot) ” (s. 120).

Varsinaisia rektioiden kuvauksia on lähinnä opetusaineistossa, joka on laadittu suomea vieraana kielenä opiskeleville. Laajin kooste lienee Hannele Jönsson-Korholan ja Leila Whiten kirja Tarkista tästä – suomen sanojen rektioita suomea vieraana kielenä opiskeleville. Opetus­hallituksen julkaisemassa aineistossa Suomea, ole hyvä (suomea aikuisille maahan­muuttajille) on osan 2 kielitieto-osuudessa kuvattu melko paljon sanojen rektioita: Verbirektioita 1, Verbirektioita 2, ja Substantiivi- ja adjektiivirektioita.

Kielitoimiston kielioppiopas sisältää aiempia ohjeita huomattavasti laajemman kuvauksen rektio­asioista. Laajimmin ja yhtenäisimmin se käsittee verbien rektioita, jaksossa ”Tyy­ty­väi­nen asiaan vai asiasta – Rektiokysymyksiä” (s. 98–120). Oppaan luonteen takia se tietenkin käsittelee sellaisia rektioasioita, joista on epäselvyyttä tai joissa rektiovirheet ovat melko yleisiä.

Kieli­toimisto ohje­pankki sisältää laajan osion Sija­muodon valinta, jonka sivuista osa käsittelee rektio­asioita, etenkin sellaiset, joiden nimi alkaa ”Rektioita:”.