Yleisiä huomioita eri sanaluokkien rektioista ja valenssista

Seuraavassa kuvataan eri sanaluokkien sanojen yleisiä rektio-ominaisuuksia. Lisäksi tässä kuvaillaan yleisesti sanojen valensseja.

substantiivit

• Ei yleensä rektiota.
• Verbeistä johdetuilla tekemistä tarkoittavilla sanoilla on kuitenkin useinkin rektio, joka ei välttämättä ole sama kuin verbin. Esimerkiksi sana kertomus voi saada -stA-sijaisen täydennyksen kuten kertoa-verbi (kertomus suuresta tammesta, kerroin suuresta tammesta), mutta ei objektin sijaista täydennystä kuten verbi (kerroin totuuden). Toisaalta sanaan rakkaus liittyy illatiivissa oleva täydennys tai kohtaan-rakenne (rakkaus lapseen t. rakkaus lasta kohtaan), kun taas verbi rakastaa saa partitiivi­objektin (hän rakastaa lasta).
• Adjektiiveista johdetuilla ominaisuuden­nimillä on yleensä saman­lainen rektio kuin kanta­sanalla, esimerkiksi kuuliainen isänmaalle – kuuliaisuus isänmaanlle.
• Substantiivilla voi yleensä olla määritteenä adjektiivi (esimerkiksi kaunis talo) ja genetiivissä oleva etumäärite eli genetiivi­attribuutti (esimerkiksi Matin talo), yleensä myös joka-lause (esimerkiksi talo, jonka ostin). Nyky­kielessä substantiivilla on usein etumääritteenä taipumaton substantiivi, yleensä tavaramerkki tai muu erisnimi, esimerkiksi Pirkka maito tai Valio jogurtti, vaikka tällaisiin on etenkin aiemmin suhtauduttu kielen­huollossa pidättyväisesti.

adjektiivit

• Ei yleensä rektiota.
• Toimintaa, tunnetta tai tilaa kuvaavilla adjektiiveilla on kuitenkin usein rektio; esimerkiksi sana iloinen saa -stA-sijaisen täydennyksen, joka kertoo ilon aiheen.
• Komparatiivisilla adjektiiveilla on täydennys, joka ilmaisee vertailu­kohdan ja on ‑A-päätteinen etumäärite (esimerkiksi minua suurempi) tai kuin-rakenne, joka koostuu sanasta kuin ja sen täydennyksestä (esimerkiksi suurempi kuin minä).
• Superlatiivisilla adjektiiveilla on täydennyksenä ‑stA-sijainen nomini (esimerkiksi suurin kaikista) tai ‑n-sijainen etumäärite (esimerkiksi perheen pienin).
• Useimmilla adjektiiveilla ei ole täydennyksiä eikä muunlaisia määritteitä kuin adverbeja (esimerkiksi hyvin). Tämä koskee myös taipumattomiksi adjektiiveiksi yleensä luokiteltuja sanoja, kuten eri.

lukumääräsanat

• Perusluvut ja muutamat muut lukumäärää ainakin epämääräisesti ilmaisevat sanat (kuten monta, muutamia, paljon, vähän ja tietynlaisessa käytössä pari) saavat päätteettömässä muodossa (nominatiivissa) ollessaan -A-sijassa olevan täydennyksen (esimerkiksi kolme kukkaa).
• Muissa sijoissa niiden täydennys mukautuu pääsanan sijaan (esimerkiksi kolmessa kukassa). Oikeastaan tämä on sija­kongruenssia eikä rektiota.
• Lukusana yksi saa kuitenkin sijapäätteettömänä sijapäätteettömän täydennyksen (esimerkiksi yksi kukka).
• Lukumääräsanalla voi olla ‑stA-sijainen määrite, joka ilmaisee, että kyse on il­moi­te­tus­ta määrästä johonkin joukkoon kuuluvia olioita, esimerkiksi yksi miehistä, kolme meistä.
• Ns. järjestys­luvut kuten kolmas ovat luonteeltaan adjektiiveja. Niillä voi kuitenkin olla ‑stA-sijainen määrite, joka suhteuttaa järjestyksen johonkin joukkoon, esimerkiksi kolmas porsaista.

pronominit

• Ei yleensä rektiota.
• Useimmilla pronomineilla ei ole lainkaan määritteitä.
• Poikkeuksena on sana moni (ks. edellistä kohtaa).

postpositiot ja prepositiot

Aina rektio, joka on tavallisimmin sellainen, että täydennys on genetiivissä postposition edellä, esimerkiksi kesän jälkeen.

verbit (finiittiset eli predikaatteina käytetyt muodot)

• Usein rektio.
• Objekti on yleensä partitiivissa, jos verbi ilmaisee toistuvaa tai jatkuvaa tekemistä (esim. ammuskella varpusia). Tällaisia tapauksia ei enimmäkseen ole otettu jäljempänä oleviin kuvauksiin. Ks. myös kohtaa Objektin rektio.
• Useimmilla verbeillä on täydennyksenä subjekti, mutta sen kieli­opillinen muoto määräytyy yleisten sääntöjen mukaan.
• Hyvin monilla verbeillä on täydennyksenä objekti eli ne ovat transitiivisia. Tässä esityksessä ei enimmäkseen kuvata tällaisia tapauksia, koska niitä on hyvin paljon ja ne ovat enimmäkseen melko selviä: transitiivisuus on pääteltävissä verbin merkityksestä (ja sana­kirjojen esimerkeistä).
• Lisäksi verbillä voi yleensä olla määritteinä adverbiaaleja, jotka ilmaisevat aikaa, paikkaa, keinoa tai tapaa, esimerkiksi Näin eilen Finnoossa kaukoputkella liejukanan hyvin selvästi.

verbien partisiipit

Noudattaa yleensä verbin rektiota ja valenssia, mutta täydennys on (normaali­tyylissä) partisiipin edellä, esim. Maijaan rakastunut (vrt. rakastuin Maijaan), samoin muut määritteet, esim. Maijaan tulisesti rakastunut.

verbien infinitiivit

Noudattaa yleensä verbin rektiota, esim. voisin rakastua Maijaan, olen rakastumassa Maijaan

verbien -minen-johdokset

Noudattaa yleensä verbin rektiota, mutta täydennys on sanan edellä, esim. Maijaan rakastuminen. Nämä johdokset voitaisiin tulkita myös verbin infinitiiveiksi, mutta (muutamaa käyttö­tapaa lukuun ottamatta) ne ovat valenssiltaan substantiiveja. Esimerkiksi tavan adverbia (kuten tulisesti) ei voi käyttää, vaan se on korvattava muunlaisella ilmauksella (kuten adjektiivilla: tulinen rakastuminen Maijaan).

adverbit

Adverbeilla ei ole rektiota. Tämä koskee myös sellaisia sanoja kuin hajalla ja ulkona, jotka ovat muodoltaan nominin taivutus­muotoja (ns. vajaa­taivutteisia nomineita), mutta käytöltään adverbeja. Adverbeilla ei ole määritteitä, paitsi intensiteettiä kuvaavia adverbeja, esimerkiksi hyvin kauniisti, aivan hajalle.

muut sanat

Muilla sanoilla, nimittäin konjunktioilla (kuten ja) ja interjektioilla (kuten hei), ei ole rektiota eikä valenssia.