Rektiota voidaan useissa yhteyksissä pitää vain muodollisena kieliopillisena seikkana, joka ei juuri vaikuta kielen ymmärrettävyyteen, ilmaisuvoimaan tai muihin käytännöllisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi se, että rakastaa-verbin objekti on aina partitiivissa, aiheuttaa lähinnä sen, että jos joku sanookin rakastan sinut, huomataan, ettei suomi ole hänen äidinkielensä. Tosin joskus voi syntyä pieni epäilys siitä, että poikkeavalla sijamuodon käytöllä on jokin tarkoitus ja merkitys.
Sen sijaan rektiosäännöistä poikkeaminen ja niiden muuttuminen luovat kieleen epävakaan ja epäselvän tilanteen. Tätä korostaa se, että tuskin koskaan on kyse rektion vaihtumisesta toiseksi tai häviämisestä kielessä yleensä, vaan muutoksissa rektion rinnalle yleensä tulee kilpaileva rektio. Tällainen on esimerkiksi vanha muutos (v. 1973), jossa ilmauksen saada tehdyksi rinnalle hyväksytiin saada tehtyä.
Jos kielessä voidaan ilmaista sama asia eri tavoin, syntyy yleensä jossakin vaiheessa ja ainakin jossain määrin ajatus, jonka mukaan niillä on merkitysero tai ainakin vivahde- tai sävyero. Voidaan esimerkiksi ajatella, että sain tehdyksi viittaa kovempaan tekemiseen kuin sain tehtyä. Joskus kielen normeissa vielä sanotaan, että ilmauksilla ei juuri ole merkityseroa tai muuten jätetään niiden merkitysten suhde hiukan auki.
Vaikka merkityseroa ei koettaisikaan olevan, syntyy epävarmuutta. Ennen kuin vaihtoehtoinen rektio on virallisesti hyväksytty, moni pitää sitä virheenä, ja hyväksymisen jälkeenkin voi esiintyä vastustusta tai epätietoisuutta.