ISK:n kohta § 1225 Mitä on rektio? sanoo, että ”rektioksi ei kutsuta tapauksia, joissa sana edellyttää täydennykseltään pelkästään tiettyä suuntaisuutta, ei tiettyä sijamuotoa”. Suuntaisuus tarkoittaa tässä sitä, että sana on olosijassa, erosijassa tai tulosijassa. Esimerkiksi verbi käydä saa olosijaisen määritteen (täydennyksen), mutta määritteestä riippuu, mitä olosijaa käytetään. Se voi olla inessiivi (kävin Vaasassa), allatiivi (kävin Vantaalla) tai monissa erikoistapauksissa essiivi (kävin ulkona).
Tässä esityksessä on otettu se linja, että kyseinen ilmiö on luonteeltaan rektio tai kuuluu sellaisen laajemman käsitteen alaa, josta rektio on yksi muoto. Aihe on olennainen muun muassa käytännön kielenoppimisen kannalta esimerkiksi siksi, että suomen kielessä etsimistä, löytämistä, kadottamista yms. tarkoittavat verbin saavat erosijaisen määritteen, kuten etsin sitä jääkaapista ~ pihalta ~ ulkoa. Tämä poikkeaa monien kielten käytännöstä, jossa asia ilmaistaan prepositioilla, jotka vastaavat olosijojamme.
Suuntaisuudella on kolme lajia, jotka ilmaistaan kolmenlaisilla sijamuodoilla. Sijamuodon käsite on tässä laaja ja kattaa sellaisia muotoja, jotka kuvataan kieliopeissa yleensä adverbeiksi, mutta jotka ovat kielihistoriallisesti sijapäätteillä muodostettuja ja jotka ilmaisevat samanlaisia suhteita kuin varsinaiset paikallissijat.
Seuraava taulukko esittää nämä sijat ja sijojen jäänteet. Esimerkkisanana on talo, paitsi ”vanhojen yleisten” sijojen osalta vartalo ulko-, sillä nämä sijat esiintyvät yleistä paikallisuutta tarkoittavassa merkityksessä vain erikoistapauksissa, kuten nykyisin adverbeiksi luokitelluissa sanoissa.
| Olosijat | Erosijat | Tulosijat | |
|---|---|---|---|
| Sisäiset | -ssA (inessiivi) talossa | -stA (elatiivi)
talosta | illatiivi taloon |
| Ulkoiset | -llA (adessiivi) talolla | -ltA (abatiivi)
talolta | -lle (allatiivi) talolle |
| Statiiviset | -nA (essiivi)
talona | – [käytetään -stA-sijaa] | -ksi (translatiivi) taloksi |
| Vanhat yleiset | -nA (essiivi)
ulkona | partitiivi ulkoa | -s (latiivi) ulos |
Pronominien taivutuksessa on poikkeuksia. Erityisesti pronominin se -ssA-muoto on siinä, -stA-muoto siitä ja -hAn-muoto siihen.
Ylläolevaa sijojen järjestelmää on kuvattu hiukan tarkemmin teoksen Handbook of Finnish kohdassa Locational cases. Sana statiivinen (stative) ei ole yleisessä käytössä. Se kuvaa sijoja, joilla ilmaistaan jossakin olotilassa tai asemassa (statuksessa) olemista, jostakin tilasta poistumista tai johonkin tilaan siirtymistä. Suomen kielessä ei ole statiivisen erosijan jäännettäkään, joskin joissakin esityksissä on kuvattu -ntA-loppuinen ”eksessiivi” sellaisena.
Jos rektioon kuuluu olosijainen määrite, voi määritteenä olla myös prepositioilmaus, joka ilmaisee paikkaa, esimerkiksi asuu vanhempiensa luona. Tämä voidaan toisaalta jäsentää niin, että määritteen pääsija on paikallissijainen luona. Vastaavaa esiintyy tulo- ja erosijoissa, esimerkiksi lähti vanhempiensa luota.