Muun muassa säädösten nimissä, joihin edellä viitattiin, on siis kahdenlaista käytäntöä: Sanaan laki, asetus voi liittyä ‑stA-sijainen täydennys tai päätteettömässä muodossa oleva määriteosa. Edellisessä tapauksessa syntyy usein ongelmia, kun nimeä käytetään lauseasemassa, jossa sitä on taivutettava, etenkin genetiiviattribuutissa. Jos nimen ensimmäistä sanaa taivutetaan, tulee sen ja pääsanan väliin useita sanoja, jolloin ilmaus on vaikeasti hahmottuva ja outokin, esimerkiksi lain eläinten hyvinvoinnista 109 §. Lainsäädännössä käytetään järjestelmällisesti tapaa, jossa lain nimessä oleva ‑stA-sijainen täydennys korvataan lauseenvastikkeella, jossa verbinä on annettu, esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista annetun lain 109 §.
Vastaavaa menetelmää saatetaan käyttää muutenkin, etenkin silloin, kun substantiiviin liittyvä paikallissijainen täydennys olisi monisanainen.