‑han liitepart. (etuvok. sanoissa ‑hän). Liittyy tav. päälauseessa, harvemmin sivulauseessa ensimmäisenä olevan lauseenjäsenen viimeiseen sanaan, mikäli jllak toisella lauseenjäsenen sanalla ei ole erityistä painoa; ei siis yl. a:n t. adv:n edessä olevaan adverbiaaliin (vrt. Kovinhan sinä olet vielä nuori) eikä pääsanansa edessä olevaan attr:iin (vrt. Millähän keinolla tästä selvitään?), mutta kyllä jäljessä olevaan. Postpositiorakenteessa ‑han (‑hän) liittyy yl. postp:oon eikä pääsanaan (vrt. Kenenkähän kanssa Raili seurustelee?) ja rinnasteisista lauseenjäsenistä viimeiseen, liittotempuksissa ensimmäisenä olevaan jäseneen. Us. toisen liitepart:n yhteydessä (esim. jokohan, onkohan, mitenkähän, tulinpahan, eipähän, tottapahan, hevosetkinhan), harv. konj:n yhteydessä, paitsi sanoissa joshan, kunhan, tokkohan.
1. kuulijaan vetoavasti osoittamassa, että kyseessä oleva asia on ilmeinen t. tunnettu; ennen sanotusta, tapahtuneesta tms. muistuttamassa; sävy milloin toteava t. vetoava, milloin selittelevä. a. subj:iin, obj:iin t. predikatiiviin, harv. attr:iin liittyneenä. | Aikahan parantaa haavat. Niitähän on paljon. Älä syytä minua, sillä Jussihan sen rikkoi! Mainittu korotushan on vain 10 prosenttia. Tämä kysymys virkamiesten palkoistahan juuri nykyään on polttava. Isä ja äitihän ovat jo lähteneet. — Tienhän sinä tunnet. Juodahan minä haluaisin. Kahdeksan tuhattahan hevosesta tarjottiin. — Mieshän minäkin olen. Kovin huonoahan siitä tuli. Tunnettu asiahan on, että ‑ ‑. Hämäläisten perusominaisuuksiahan on vähäpuheisuus. — Harv. [Kuka niin?] Sepähän herra ʟᴇɪɴᴏ. Juuri samahan seikka vaivaa suomenkielisiä ᴊ.ꜰɪɴɴᴇ. b. pred:iin liittyneenä. | Arvaahan sen. Sattuuhan sitä. Olethan sinä nuori. Onhan hänellä hyvä koti. Ethän sinä osaa uida. Olenhan sen jo sanonut. Olisihan sinun pitänyt se huomata. Kestitys olikin mainio, sillä saimmehan oikein kahvia ja likööriä. c. adverbiaaliin liittyneenä. | Tuollahan Liisa jo tulee. Paremmassa tallessahan rahasi ovat pankissa. Johan sen sanoin. Niinhän se kävi. Aivan helpostihan voisit. Puhuenhan asiat selvenevät. Kovinhan sinä olet vielä nuori. Ennen seitsemäähän minä jo heräsin. d. postp:oon t. konj:oon liittyneenä. | Sinua vartenhan se on tehty. Hautalöytöjen mukaanhan naiset käyttivät olkahametta. Harv. ‑ ‑ eikö tehne rakkauden kirjettä, koskapahan oli ostanut eilen punaista paperia? ᴀʜᴏ.
2. merk:ltään eksplanatiivikonj:ta läheten. Mitäs minä uudella puvulla, välttäähän tämäkin vielä. Käy jo yksitoikkoiseksi tällainen elämä; onhan tätä kestänyt jo kohta kaksi viikkoa ᴀʜᴏ. Ei oltu masentuneita, vaikkei rosvoja saatukaan, olihan toinen ajopäivä edessä ᴛᴏᴘᴘɪʟᴀ. Hän varmaan kruunua kantaa kerta, / hän onhan kuningas Davidin verta! ᴋᴏsᴋᴇɴɴ. — Harv. Emme voi ajatella, että ”sampo” olisi pilvi, jotahan ei voi takoa ᴇ.ɴ.sᴇᴛᴀ̈ʟᴀ̈.
3. ilmaisemassa jtak vasta havaittua t. mieleen tullutta; vastaväitteissä. | Sehän on Antti! Johan nyt jotakin! Eihän toki! Saatpahan nähdä vielä! ‑ ‑ mutta kas, panihan muori ainakin kaksi kertaa paksummalta voita leivälle ᴋɪᴠɪ. Itsekseen hän ajatteli, että tulipahan kerran puulaakiin semmoinen työnjohtaja, joka näkee ᴋᴀᴛᴀᴊᴀ. | ”Hän ei ole kotona.” — ”Onpahan!” | ”Sano minulle nimesi!” ”Enhän sano.” | ”Isäsikö kastoi?” — ”Pappipahan!” ᴀʜᴏ.
4. lieventämässä ilmaisua. a. mahdollisuutta, olettamusta t. epäilyä ilmaisevassa lauseessa. | Sopiihan se. Käyhän se päinsä. Voithan yrittää. Olisihan se hyvä. Kunhan et vain erehtyisi. Tokkohan he enää ovat kotona. Kuinkahan tästä selvitään! Onkohan siinä perää. Eiköhän olisi parasta jo lähteä. Olinkohan [= taisin olla] silloin kymmenen vuoden vanha b. ilmaisemassa vaatimattomuutta t. välinpitämättömyyttä; kyseessä olevan teon, tapahtuman merkitystä vähentämässä. | Käynpähän vähän kaupungilla. Olinhan siellä minäkin. Ilman aikojanihan minä tässä kuljeskelen. Lehti ei puuttunut enemmälti asiaan, mainitsihan vain, että sellainenkin kahakka oli ollut. — Vastauksissa. | Mitäs ostit? — Ostinpahan vain pari kirjaa. Mihinkä päin ollaan menossa? — Markkinoillehan minä ᴛᴀʟᴠɪᴏ. | Kuinka se on mahdollista? — Onpahan vaan . . . sɪʟʟ. — kuin mikähän kuin mikäkin, mokomakin. | ‑ ‑ nakerrat hämilläsi niin nätisti kuin mikähän pieni hiiri ʟɪɴɴ. ‑ ‑ heittelivät päällystakkeja lattialle kuin mitkähän . . . ᴋɪᴀɴᴛᴏ. c. kohteliaassa, vaatimattomassa, ei aina edes vastausta edellyttävässä arvelun luonteisessa kysymyslauseessa (vrt. 4.a); aina sen sijaan (ajatuksellisesti) myönteistä vastausta edellyttäen, mikäli varsinainen kysymyssana puuttuu. | Mitähän sinä ajattelet? Kenenkähän kanssa Raili seurustelee? Minkähänlainen se uusi karjakko lienee? Paljonkohan kello on? Jokohan isä tulee? Voikohan täältä soittaa? Täytyyköhän meidän pyytää kotoa lupa? — Muistathan hänet? Teethän sen palveluksen? Saanhan minä tulla mukaan? Ethän ole enää vihainen? Tehän tunnette jo toisenne? d. kohteliaassa, ystävällisessä kehotuksessa: ‑pa, ‑pä, ‑s. | Panehan tupakaksi! Puhuhan asiasta isälle! Kuulkaahan! Nouskaahan jo! Istutaanhan nyt hiukan! Mietitäänhän toki ensin minne lähdemme! Älähän nyt suutu! Annahan olla! Maltahan, kun isä tulee! Odottakaahan, kun pääsen alkuun. e. merk:ltään konsessiivikonj:ta läheten. | Harmittihan se vähän, mutta mikäs auttoi. Kävihän miten kävikään, kylvöt ovat meidän kylvettävät ᴀʜᴏ.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 27.11.2025. Muokattu 28.11.2025.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.