‑pa liitepart. (etuvok. yhteyksissä ‑pä). Liittyy tav. päälauseen ensimmäiseen sanaan (harv. konj:oon: jospa, kunpa, koskapa, vaikkapa) t. ensimmäisen jäsenen viimeiseen t. joskus painollisimpaan sanaan. Attr:n ja pääsanan ollessa kysymyksessä liittyy tav. pääsanaan, mutta saattaa liittyä (vars. painolliseen) attr:iinkin (Mikäpä keino se voisi olla? Kovapa tuuli siitä tulikin. Meidänpä isä tuli jo); milloin a:n t. adv:n edessä on adverbiaali, liittyy tav. pääsanaan, joskus kuitenkin myös määräykseen (Kovinpa nuori sinä oletkin); postpositiorakenteessa liittyy joko pääsanaan tai postp:oon (senpä vuoksi t. sen vuoksipa), liittotempuksissa ensimmäiseen jäseneen (olipa mennyt, eipä ole tullut). Rinnastetuista lauseenjäsenistä liittyy tav. viimeiseen (Matti ja Pekkapa siellä tulevatkin). Us. s‑ t. han‑liitteen yhteydessä, jotka ovat aina sen jäljessä (minäpäs, olipahan); kin‑liitteen yhteydessä sen jäljessä (sinäkinpä). (Jopa, vieläpä ks. erikseen.) — Käyttö laaja ja merk.-vivahdukset us. vaikeasti erotettavissa.
1. toteavissa lauseissa. a. ihmettelyä, ihastusta, harmittelua tms. ilmaisevissa tav. huudahduksen luonteisissa toteamuksissa; us. s‑liitteen yhteydessä. | Ajaapas se kovasti! Siinäpä vasta mies! Mennäpä nyt tieten tahtoen sanomaan tuollaista. Höperöpä olit, kun et lähtenyt. Pianpa te tulittekin. Kylläpä oli hauska, että tulitte. Jopa on suuri mies. Kun vähän raivailee, niin jopahan lähti heinää ᴋᴀʀʜᴜᴍ. b. ilmaisemassa jtak vasta havaittua t. mieleen tullutta. | Kah, Anttipa se onkin. Tulitpa sittenkin. Eipäs Pekka osaakaan. Olipas se sittenkin totta! Hyvinpä ne ovatkin säilyneet. Laihapa tuo on vielä naamasi. Onpa tässä jo tullutkin istutuksi, täytynee lähteä kotiin. Itsekseen hän ajatteli, että tulipahan kerran puulaakiin semmoinen työnjohtaja, joka näkee, kuka hevostaan hoitaa ᴋᴀᴛᴀᴊᴀ. Avatessa niissä näyttäytyi olevan voita — voitapa voita, ei tuo muutakaan ollut ɴᴜᴏʟɪᴠ. — Toisen sanoihin tarttuen. | ”Ei ole rahaa.” — ”Siinäpä se.” | ”Mutta jospa te lopettaisitte tuon elämän”, virkkoi Kirsti. — ”Sepä se! Minä en voi lopettaa.” ʜᴇʟᴠɪ ʜᴀ̈ᴍᴀ̈ʟᴀ̈ɪɴᴇɴ. | Pilatus kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Hän vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinäpä sen sanot” ᴜᴛ. c. edellä sanottuun liittyen kokoavaa johtopäätöstä ilmaisemassa. | Senpä minä teenkin. Minäpä lähdenkin kaupunkiin. Matti, Pekka, Liisa — ja siinäpä ne taitavat ollakin. Hän on ystäviäni, niin kuin nämä täällä, ja muitapa minulla ei juuri olekaan ᴀʜᴏ. d. vahvistavana; joskus: tosiaan. | Kannattipa jäädä näin hyvälle päivälliselle. Eipä ihme, että kaikki hänestä pitävät. e. osoittamassa, että jk asia on ilmeinen, itsestään selvä t. tunnettu; = ‑han, ‑hän. | Arvaapa sen. Tietääpä tuon. Selväpä se. Sepä tietty. ‑ jokainenpa tässä mailmassa, hyvä kanttoori, jokapäiväistä leipää itsepuolestansa rukoilee ᴋɪᴠɪ. ‑ ‑ eikö tehne rakkauden kirjettä, koskapahan oli ostanut eilen punaista paperia? ᴀʜᴏ. f. vetoavissa t. retorisissa kysymyslauseissa, joiden vastaus edellytetään itsestään selväksi. | Kukapa ei muistaisi [= kaikkihan, kaikki toki muistavat], kuinka ‑ ‑. Kenpä ei rakastaisi isänmaataan. Kellepä ei virheitä sattuisi. Kukapa sen niin tarkkaan tietää. g. johtopäätöksen luonteisissa toteamuksissa; joskus konklusiivikonj:ta läheten. | Tulkoon vain toisten mukana, eipähän tarvitse sitten toista kertaa pyytää. Isketään pari naulaa lisää, sittenpähän kestää. Mutta hyvä niinkin: olipa hän ‑ ‑ saanut oman alueensa ʟᴇɪɴᴏ. On tässä nähty monenlaista huonoakin päivää, mutta niinpähän on Jumala huolen pitänyt ᴋᴀᴛᴀᴊᴀ.
2. selittävissä lauseissa. a. joskus eksplanatiivikonj:ta läheten: sillä, näet, nähkääs. | Vallan nautin kylvystä, eikäpä kummakaan, koska oli hyvin kuuma. Marttaa enemmin kuin Topiasta meidän moittia tulee; vaimonsapa tässä vallitsee ja neuvot antaa ᴋɪᴠɪ . ”Kuka niin?” — ”Sepähän herra?” ʟᴇɪɴᴏ. b. vahvistavasti: juuri, ‑han. | Sen vuoksipa [t. senpä vuoksi] minä tulinkin. Siksipä se onkin niin hyvä. Olenhan aina pyrkinyt löytämään pienestä suurta — ja jos sitä löytänyt olen, niin sieltäpä olen sɪʟʟ.
3. toivomuslauseissa. | Olisinpa rikas! Ollapa vielä terve! Ollapa minulla tuollainen talo! Tietäisitpä, mitä täällä on tapahtunut. Ollapa, että pojat olisivat kotona . . . ᴋᴀᴛᴀᴊᴀ. — Kunpa isä vain paranisi. Jospa kuitenkin yrittäisit.
4. konsessiivisesti. | Olipa asia miten tahansa. Olipa miten oli. Olkoonpa, että ‑ ‑. Et siitä täydellistä saa, teitpä kuinka huolellisesti tahansa. Tulos on sama, voittipa kuka hyvänsä. Totta se on, uskopa tai älä. Samantekevää, olipa rahaa tai ei. ‑ ‑ tulen sinne, missä olet, missäpä sitten oletkin ᴀʜᴏ. | ”‑ ‑ hoidetaan kuin talon vanhusta.” — ”Jospa hoitanevat, mutta ‑ ‑” ᴋᴀᴜᴘᴘɪsʜ. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät ᴠᴛ. — Illalla voimme lähteä vaikkapa elokuviin.
5. adversatiivisesti. a. inttäen, vastaväitettä ilmaisten. | ”Et saa!” — ”Saanpa(s)!” | ”Tulen mukaan.” — ”Etpäs tule.” | ”Onpas!” ”Eipäs!” | ”Isäsikö kastoi?” — ”Pappipahan [= ei, vaan pappi]!” ᴀʜᴏ. | ”Se kun sitoi kaikki pahat henget . . . ” — ”Sen poikapa sitoi” ᴀʜᴏ. — Pekkapa ei olekaan sairas kuten minä. Liisakinpa sai muistutuksen. Laivapa ei lähdekään tänään. — Kehuskellen. | Minäpä tiedän. Äiti ja täti, mepä nähtiin kurkiakin ᴀʜᴏ. b. = entä (jos), mutta jos. | Entäpä (jos) hän ei tulekaan? Jospa sattuukin kuolemaan. Mitäpä jos muutankin maalle. Entäpä jos tulikin turha reissu. Jospa ei löydä mieleistään.
6. kopulatiivikonj:ta läheten v:iin liittyneenä jtak täydentävää, lisäävää edelliseen liitettäessä: jopa, vieläpä. | Eräät yksilöt kasvavat kymmenen metrin pituisiksi; onpa tavattu vieläkin suurempia. Esitys oli huono, enpä epäröisi sanoa ala‑arvoinen. Tupakanhaju tarttuu huoneisiin, kulkeutuupa vaatteissa muuallekin.
7. a. kehotuksissa, varoituksissa yms. us. sanontaa lieventävänä: ‑han, ‑hän, ‑s. | Kuulkaapas nyt, hyvä rouva! Älkääpäs riidelkö! Olkaapas hiukan hiljempää! Maltapas kun isä tulee! Ottakaapa kahvia, olkaa hyvä! Mennäänpä tänne salin puolelle. Katsopas, täytyy olla varovainen. Koettaisittepa joskus sitäkin keinoa. — Vrt. 1.b: Mattipa se hakeekin äidille puita. b. vahvistavasti vars. myöntävissä vastauksissa t. toisen mielipiteeseen yhdyttäessä. | ”Kahviako sinä juot?” — ”Kahviapa hyvinkin.” | ”Veneelläkö tulitte?” ”Veneelläpä veneellä.” | ”Ei kai se niin mahdoton ole?” — ”Eipä kyllä, mutta ‑ ‑.” | ”Eikö hän tullutkaan?” — ”Tulipa niinkin.” | ”Sehän on hyvä.” — ”Saattaapa olla.” | ”Tuletko mukaan?” — Mikäpä siinä.” | ’Onko se jokin tunnusmerkki?” — ”Merkkipä hyvinkin” ᴋᴀʀʜᴜᴍ. c. tuttavallisissa t. ystävällisissä kysymyksissä. | Mitäpä kuuluu? Mitäpä(s) ajattelet?
8. v:iin liittyneenä kertomusta aloitettaessa t. kerronnassa tms. uuteen vaiheeseen siirryttäessä. | Olipa kerran — niin alkavat kaikki sadut. Sattuipa tässä eräänä päivänä, että ‑ ‑. Muistuupa mieleeni muuan juttu. Ja tahdonpa vielä kertoa erään joulujuhlan Juhani-Jukolan talossa ᴋɪᴠɪ. Mutta koska nyt Topiaksen poika naimaan läksi, niin tulipa Herran enkeli ᴋɪᴠɪ. Mutta elipä tämän kansan keskuudessa mies, jolla ‑ ‑ ᴀʜᴏ.
9. väheksymistä, välinpitämättömyyttä, yhdentekevyyttä, välttelyä, vaatimattomuutta yms. ilmaisemassa. a. vars. ‑pahan, ‑pähän. | Ei se oikein herra tainnut olla, mikäpä lienee ollut hamppari. | ”Kuka tuo oli?” — ”Olipa(han) vain muuan tuttavani.” | Ei ollut asiaa, tulinpahan muuten vain. ‑ ‑ ei välitä vastata, katseleepahan vain ja kuuntelee leinonen. Katri hymyili ja vastaili välttelevästi, kertoilipahan joitakin Penttilän asioita ɴᴜᴏʟɪᴠ. b. ”Saattaa vielä suuttua.” — ”Suuttukoonpa vain.” Mitäpä siitä. Välipä hä(ne)llä. Mitäpä minun tiedoistani. Vieläpä tähän nyt apulaisia!
10. sanontaa lieventämässä arveluissa, varovaisissa väitteissä yms. | Saapa nähdä, miten tässä käy. Eiköpä tuo osanne yksinkin. Tokkopa se niin erinomainen lienee. | ”Lähdetkö?” — ”Enpä taida tällä kertaa.” Tuskinpa siitä sentään sotaa tulee. Tulen käymään, ehkäpä piankin. Luulenpa melkein, että ‑ ‑. Tuskinpa erehdymme, jos sanomme, että ‑ ‑. Kaipa sinne täytyy mennä. Tottapa se on sen niin harkinnut. Ehkäpä hän vielä paraneekin. Jo keski‑ikäinen, melkeinpä vanha. Sammutustyö oli milteipä mahdotonta. ‑ ‑ jo 1100‑luvulta alkaen, kenpäties jo aikaisemminkin ᴇ.ɴ.sᴇᴛᴀ̈ʟᴀ̈.
11. eril. interj:ihin liittyneenä. | ”Hei!” ”Heipä hei!” | ”Heipä sitten!” | ”Terve!” ”Tervepä terve!” | Voipa kuitenkin tätä touhua! Joopa joo! Niinpä niin, sellaista se elämä on.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 27.11.2025. Muokattu 28.11.2025.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.