‑ko (etuvok. sanoissa ‑kö) interr. liitepart.; liittyy lauseen ensimmäisen sanan t. lauseenjäsenen loppuun, joskus sanan yhdysosien väliinkin (yl. ei konj:oon eikä kysymyspron:iin; ks. kuitenkin I. 3. a ja IV). | Tämänkö kerran vain? Tämän kerranko vain? ’Tämän kerran vainko? Minun näköisenikö? Minunko näköiseni? Minkäkölainen hän oli? — Us. ‑han t. ‑s liitteen lieventämänä (vars. I. 3), harv. ‑kin, ‑kaan part:iin liittyen. | Ja silloinkaanko ei saisi kostaa ivalo. — Murt. ‑ko myös etuvok. sanoissa. | Yleniko sieltä pikimusta pilvi kivi. Teenko rannalle tulen einari vuorela.
I. suoran kysymyslauseen alussa. 1. liittyen tav. painottomaan v:iin t. adv:iin, jolloin kysymys koskee koko lausetta t. sen painokkainta sanaa. | Tuletteko mukaan? Eikö hän ole siellä? Onko isä jo tehnyt päätöksensä? Joko hän on tullut? Ihanko hän tosissaan aikoo lähteä? Joko taas? 2. liittyen painokkaaseen sanaan, jolloin kysymys koskee lähinnä sitä. | Sinäkö niin ajattelet? Heikistäkö on kysymys? Huomennako se tapahtuu? 3. ed:iin liittyviä erikoistapauksia. a. puhuja toistaa kysyen puhetoverinsa sanan t. lauseen t. lausuu hänen oletetun ajatuksensa. | ”Hän saa kaiken.” — ”Kaikenko?” | ”Tule tänne!” — ”Minäkö?” | ”Missäkö se tapahtui? Meillä kotona!” | ”Jos en minä saa, niin saavat pojat, kun varttuvat.” — ”Kunko varttuvat — kun vanhin vasta on viidennellä.” ᴀʜᴏ. | ”Jo olet tavallinen porsas mieheksi ja isännäksi!” ‑ ‑ ”Kunko teen tehtäväni?” ᴋᴀʀʜᴜᴍ. b. kehotuslauseissa, pred.-sanaan liittyen. | Oletko hyvä ja annat lakkini. Viitsitkö ottaa tämän! Pääsetkö pois siitä! ᴀʜᴏ. Etkö ottaisi toimittaaksesi tämän postiin. c. retorisissa kysymys‑ ja huudahduslauseissa. | Pakkoko hänen oli myöntyä ’ei ollut pakko’. Pahusko sen arvasi! Eikö hän olekin miellyttävä ’hän on’. Tällaisina sanoisinko [= niin sanoakseni, voin ehkä sanoa] hiukan levottomina aikoina. — Paljonkos tuo on [= se on vähän]! Kerrankos semmoista sattuu. Hätäkös tässä! Ilmankos se tuntui niin omituiselta! Siitäkös hän välitti! — Onkohan tuo totta ’tuskin on’. | ”Ja nyt minä sanon sinulle, että tämän talon puilla otetaan kymmeniä tuhansia markkoja ‑ ‑.” — ”Jokohan”, epäili toinen ᴋᴀᴜᴘᴘɪsʜ. Olinkohan [= taisin olla, olin ehkä] neljän‑, viidentoista vaiheilla, kun kerran taas palattiin joululomalle kotiin ᴀʜᴏ. Eiköhän tässä muutenkin selvitä ’kai selvitään’.
II. yleisenä kysymyspart:na sivulauseessa. 1. liittyen tav. painottomaan v:iin t. adv:iin. | Kysyin, tulisiko hän. Ei ole varmaa, onko sellaista tapahtunutkaan. Arvaa, joko isä on tullut. Nyt on hänellä suloinen, jännittävä epävarmuus, onko Elias nyt palattuaan entisellään sɪʟʟ. — Ellipt. ‑ ‑ silmänsä hän teroittaa / kohden povee lähestyvän immen, / näkyisiko onnen merkki siel ᴋɪᴠɪ. 2. liittyen painolliseen sanaan. | Kysyttiin, hänkö oli syyllinen. Kummasteltiin, silläkö lailla kaikki tosiaan oli mahtanut tapahtua. 3. erikoistapauksia. a. kans. eksplikatiivikonj:lla alkavassa lauseessa. | ‑ ‑ vilkaisten ylös taloon, että sattuiko kukaan huomaamaan sɪʟʟ. Tätähän minä vain pannua tässä silmäilen, jotta voisiko sillä vielä kahvia keittää ᴛᴏᴘᴘɪʟᴀ. b. † kond.‑ t. konsess.‑lausetta aloittamassa. | Ja tapaisitteko [= jos tapaisitte] tämän varkaan ‑ ‑ niin tiedänpä, että taitaisitte hänen korjata ᴋɪᴠɪ. Se tuttuko on vai tuntematon [=oli se sitten tuttu tai tuntematon], / niin valtaa se mieliä yhä ᴄᴀᴊ. c. † josko. Emäntä jäi vielä uuni‑ikkunaan peräilemään, josko mitään tapahtuisi [= tapahtuisiko mitään] ᴀʟᴋɪᴏ. d. † vaiko. On tarkastettava, onko ase panostettu vaiko ei ’vai eikö’. e. † etteikö. Ei ole epäilystäkään, etteikö [ettei] hän tietäisi.
III. liittyen eräisiin määrää t. mitattavaa ominaisuutta ilmaiseviin sanoihin: kuinka. | Paljonko kello on? Montako kertaa se tapahtui? On laskettava, monikosäikeinen lanka on sopivinta. Monesko päivä nyt on? Kauanko se kestää? Vanhako olet? En tiedä, pitkältikö meidän vielä on kuljettava. Suuriksiko lasket kustannukset? — Samoin: Joko olette pitkälläkin? Onko isokin pere? ᴋɪᴀɴᴛᴏ.
IV. pleonastisesti sanoissa kumpiko, kumpainenko, par. kumpi, kumpainen. | Kummanko valitset? En tiedä, kumpaanko liityn.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 27.11.2025. Muokattu 28.11.2025.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.